Unelmien maisemissa värien voimaa!

8-vuotiaan Vilman unelmien maailma

         

                    

Teimme 7-8-vuotiaiden ryhmässäni pitkään kestävän Unelmamaailma-tehtävän, jossa oli monia eri vaiheita. Oppilaat saivat aluksi tietää, että tekisimme maalauksen, jonka pintaan tulisimme kiinnittämään keramiikasta tehtyjä hahmoja. Opettajana asetin työlle tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että työskentely tarjoaisi oppilaille voimauttavia kokemuksia väreistä ja siitä, että he saisivat kuvata ihaniksi kokemiaan asioita. Toisekseen halusin tutustuttaa oppilaita monivaiheiseen työskentelyyn, jossa opitaan uusia tekniikoita kokeillen ja huomataan, kuinka työ rakentuu pala palalta kokonaisuudeksi.

Aloitimme savityöstä, jossa jokainen oppilas keksi itselleen ihmismäisen unelmahahmon käyttäen mielikuvitustaan ja luonnostellen hahmoa piirtämällä. Hahmo toteutettiin paperisavesta muotoilemalla. Syntyi merenneitoja, hevostyttöjä, keijuja... 

Venlan unelmahahmon ystävä on merihevonen

Vilman unelmahahmo lentelee

Pinja K:n unelmahahmo on merenneito

Seuraavaksi ryhdyimme miettimään, millaisessa ihanassa paikassa tämä hahmo oleskelee ja elää, millaisia ystäviä hänellä on, ja minkälaisia  asioita sen ympäristöstä löytyy. Näitä asioita muotoiltiin reliefimäisesti savesta useammalla opetuskerralla. Keraamiset esineet kuivatettiin, maalattiin ja poltettiin.

Maalaus toteutettiin pohjustetulle kovalevylle. Maalausvaiheeseen virittäydyimme katselemalla taidekuvia Marc Chagallin  maalauksista, joissa hahmot lentelevät taivaalla ja värit luovat voimakkaasti tunnelmia.

Marc Chagallin maalaus

Marc Chagallin maalaus

Oppilaat suunnittelivat teoksensa sommitelmaa kokeilemalla ja siirtelemällä keraamisia hahmojaan, kunnes heitä miellyttävä sijoittelu löytyi. Esineiden kanssa sommittelu oli kuin leikki, ja hyvin havainnollinen tapa tutkia, miten työ muuttuu hahmojen vaihtaessa paikkoja. 

Maalauksessa kokeilimme ensi kertaa öljyväreillä maalaamista palettiveistä käyttäen. Maalaaminen oli kokeilevaa. Kannustin oppilaita valitsemaan värejä, jotka tuntuvat itselle tärkeiltä, joista he saavat voimaa, ja joita on heidän mielestään ilo katsella; unelmavärejä. Ja näitähän tytöiltä löytyi, muitakin kuin pinkki.

Iidan keijun maailma: Veden alla on pieni kioski. Keiju asuu simpukassa ja sitä vartioi myrkkykukka.

Pinja K:n merenneidon valtakunta

Maalausten kuivuttua liimasimme hahmot paikoileen ja lisäsimme niihin tyttöjen haluamia materiaaleja kuten lankoja hiuksiksi. Tekeminen oli hauskaa ja palkitsevaa.

 Kehysten tekoa varten koko työ liimattiin isolle pahville, maalauksen kehykset valmistettiin paperimassasta, maalattiin guassiväreillä ja koristeltiin esimerkiksi helmillä. Kun oppilaat saivat mahtavat työnsä valmiksi, he kirjoittivat niistä tarinoita ja runoja. 

Venla kertoo: Paikka on outoakin oudompi,ja siellä asuu outoa oudompi miekkakala, merikäärme, outoa oudompi mustekala ja oudoista oudoin ihminen. Outoa oudompi merikäärme on katkaissut häntänsä oudossa tilanteessa, meressä on keltaisia outoja pilkkuja,työni on oudoista oudoin ja siksi hauska.

AnnaStina kertoo: Työni kertoo hevoshulluista, jotka pitävät ratsastuksesta ja muustakin. Hevosen mielestä hoitajat ovat kivoja ja ponin mielestä koko päivän kohokohta on se, kun pääsee laitumelle.

Pinja P kirjoitti työstään runon.

 Pinjan runo kuvastaan: "The sea dragon on valtava, rokkari on valtava, ja sen diskokoti. Musta neito meressään kantaa pahuutta käsissään. Puu-tuo suloinen-on kädet pehmeät sen.Kun oksa heiluu huiskien, pieni hopeatähti lentää taivaalta mereen päin.Niin on. "

 

 2a-ryhmän tyttöjen Unelmamaailmatyöt olivat esillä  Valkeakosken kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä Voipaalan taidekeskuksessa 2011.

 teksti ja kuvat:

Johanna Kivioja

 kuvataideopettaja

 Valkeakosken kuvataidekoulu

                               

Kaupunki näyttelytilana: Mediapajan kaupunkikartoitus Porissa

Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelykierroksella kierrettiin 11 eri kohdetta Porin ydinkeskustassa.

Valkeakosken kuvataidekoulun mediapajan 12- 15- vuotiaat oppilaat kävivät Porissa näyttelyretkellä lauantaina 21.5. Retkellä tutustuttiin Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelyihin, käytiin Porin Taidemuseon ECO ART- näyttelyssä ja tehtiin samalla pienimuotoista kaupukitutkimusta kävellen Porin keskustassa.

Oppilaat kartoittivat Vähäx Valottaa- näyttelyitä ja sitä miten kaupunkitila toimii näyttelytilana ja missä paikassa näyttelyt voisivat olla esillä Valkeakoskella.

Kaupunkikartoitus alkoi Antinkadun Vähäx Valottaa- festivaalikeskuksesta. Näyttelyiden ”Läiskis&Loiskis” vedenalaisten valokuvien äärellä viihdyttiin. ”Tämä näyttely sopisi esille Valkeakosken Uimahalliin tai Liikuntahalliin sillä esim. video oli kuvattu uimahallissa ja kuvissa oli myös liikettä”. Myös  ”Camera Obscura” kiinnosti. Pimeässä huoneessa näki, miten huoneen vastapäisellä seinällä olevan pienen reiän kautta siivilöityvä valo piirsi kuvan ulkona olevasta katunäkymästä seinälle. Heijastuva kuva oli pehmeäreunainen ja ylösalaisin seinällä. ”Oli hieno se pimeä paikka”.

Seuraavaksi mentiin katsomaan koskilaisten oma näyttely Porin Kauppahalliin, joka on tunnelmallinen vanha kauppahalli ”Tämähän on kuin Viipurin kauppahalli”. Kauppahalli oli täynnä ihmisiä. Kuvien lähelle ei päässyt ellei mennyt Kotiruoka- lounaspaikkaan istumaan, jonka seinillä kuvat olivat. ”Hyvin aseteltu, tämä meidän näyttely sopisi vaikka Koskikaraan tai Voipaalaan tai Mama´s Cafe´n seinille”.

Omasta näyttelystä jatkettiin Yrjönkadun kohteita Petra´s Cafen ja Ice Cream Housen kautta kauppakeskuksiin.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Ilo-Suru-Kauhu-Ihastus

Kauppakeskus BePOPissa oli esillä kaikkien Vähäx Valottaa- festareille osallistuneiden lasten ja nuorten kasvokuvat. Naamaseinästä näki kuinka valtava määrä osallistujia on ollut. ”Kääk missä mää oon”.

Yrjönkadun kohteista siirryttiin Eteläpuistoon, jossa oli Satakunnan Työn Toimitus. Tässä kohteessa oli näyteikkunanäyttely porilaisten nuorten dokumenttivalokuvaprojektista ”Polkuja”, jossa oli kuvattu oman asuinympäristön muodostamia polkuja. ”Polku-teema oli hieno ja näyttely näkyi hyvin kaupunkitilassa, tämä näyttely sopisi Valkeakoskella bussipysäkeille tai johonkin isoon ikkunaan”.

Reitillä oltiin kuljettu jo melkein ympyrän ja oltiin taas Antinkadulla. Antinkadun Cafe´Ratsulassa oli esillä kesäleirin vauhtia ja tunnetta raumalaisten nuorten kuvaamana. ”Kyl noi jotkut liikkuu, nää vois olla esillä Koskissa jossai koulus :D”.  ”Liikettä oli saatu aikaan erilaisilla toistoilla. Kuvat oli esillä ylhäällä kahvion seinässä, vähän piilossa. Voisivat olla esillä Musiikkikirjastossa”.

Sitten käveltiin Gallen-Kallelankadulle, jossa oli esillä Porin lasten ja nuorten kuvataidekoulun näyttely ”Sininen Pohja”. Kuvat olivat eri ikäisten valokuvaustyöpajan oppilaiden kuvaamia. Valokuvat olivat esillä siten, että ne kiersivät Porin kuvataidekoulun päärakennuksen ulkoseinää. Kuvat oli niitattu seinään kiinni. ”Liike on tehty ilmeiden ja pallon avulla, kohde oli ulkona, hieno idea ja kuvat olivat hyvin havaittavissa kaupunkitilassa, nämä kuvat sopisivat kiertämään kuvataidekoulun seinää tai musaopistolle”. ”Minä sijoittaisin nämä kuvat teatterille”.

Toinen Gallen-Kallelankadun kohde oli Porin kaupunginkirjasto-Satakunnan maakuntakirjasto, jossa pallo teema jatkui. Päiväkotiryhmä- Vintiöt oli kuvannut suurta punaista palloa liikkeessä ja liikkuneet itse sen mukana. ” Lapset liikuttelivat punaista palloa paikasta toiseen. Kuvat löytää, jos sattuu tulemaan kirjastoon. Kuvat voisi, kuten täälläkin, sijoittaa kirjastoon”.

Viimeinen kaupunkikierroksen kohde oli Porin Taidemuseossa Etelärannassa. Näyttelyn nimi oli ”Mikä meitä liikuttaa?”. Näyttelyssä kohtasivat tanssi ja valokuvaus. Kuvaajat olivat Taivallahden yläasteen 7-8- luokkalaisia. ” Kuvissa oli hienosti käytetty valon liikettä, ne sopi kahvilaan hyvin, Valkeakoskella ne sopisivat johonkin Valkeakoski-opistossa tai johonkin kahvilaan Koskissa”.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Liike ja Liikutus

ECO-ART- näyttely Porin Taidemuseossa

Vähäx Valottaa- kaupunkikierroksen jälkeen tutustuttiin ECO-ART- näyttelyyn Porin Taidemuseossa. Eco-Art näyttely oli kooste kansainvälistä maa- ja ympäristötaidetta. Näyttelyn taideteokset ottivat kantaa ympäristökysymyksiin ja olivat vuorovaikutuksessa sekä paikallisen että globaalin ympäristön kanssa. Tämä näkyi esimerkiksi teosten epätavallisissa materiaaleissa. Yksi teos koostui Porin Taidemuseon ilmastointikanavien pölystä, toinen paikallisesta vedestä ja puusta. Luonnonmateriaaleja, roskia ja tuulen mukana katoavia teoksia oli esillä myös vain valokuvina. Usein maa- ja ympäristötaide onkin luonteeltaan juuri sellaista, että siitä ei jää mitään konkreettista materiaa jäljelle. Teokset saattavat olla olemassa vain hetken, kunnes muuttavat muotoaan tai katoavat luonnon kiertokulun mukana. Ainoa teoksen olemassa olosta muistuttava materia saattaa olla ainoastaan valokuva tai video, joka toimii dokumenttina ja tuo teoksen taideyleisön nähtäville museoon.

Kuvataidekoululaiset tarkastelivat taideteoksia kiinnostuneina. He saivat tehtäväksi kirjoittaa kommentteja suosikkiteoksestaan ja tehdä luonnospiirustuksen omasta ympäristötaideteoksestaan.

Kuvataidekoululaisten suosikkiteos oli taiteilija Chris Druryn ”Hiilinielu”. Taiteilija oli tehnyt teoksen paikallisesta koivupuusta ja muodostanut siitä valtavan, halkaisijaltaan noin 10 metriä, ympyrämuodon keskelle museosalia.

Ympäristötaideteoksen piirustusluonnos.

”Puut käyttävät yhteyttäessään hiilidioksiidia, vettä ja auringonvaloa. Tuloksena syntyy sokeria ja happea. Puut puhdistavat ilmaa. Etenkin kaupungeissa, joissa on paljon puita, ilma on puhtaampaa. Metsät puhdistavat ilmaa ja siksi niitä ei saisi kaataa. Tekisin taideteokseni UPM:n ja Musiikkiopiston välille. Käyttäisin materiaalina kiveä. Siinä kuvattaisiin, kuinka ihminen kaataa sitä auttavia puita.”

” Kai se Hiilinielu jotenkin kuvas sitä kuinka puita ei sais tuhlata turhaan koska happi loppuu muuten. Omassa ympäristötaideteoksessani käyttäisin kukkia ja tekisin niistä hienon semmosen jutun, mitä voi kattoo korkeemmalta ja siinä lukee Valkeakoski :DD Tekisin sen Apialle.”


Teksti pohjautuu oppilaille antamaani kirjalliseen retkitehtävään, jossa tarkasteltavana oli kaupunkitila ja esillä olevat taidenäyttelyt.

teksti ja kuvat: Anja Helminen

kursivoidut kommentit: mediapajan oppilaat

Media-installaatio kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä

Animaatiolavaste. Tekijät Laura ja Ronja.

Mitä mediapajassa tehdään?
Mediapajassa tehdään kuvia animaation, videon ja valokuvan eri tekniikoilla. Kuvien lisäksi tehdään itse äänimaisemia animaatioihin ja lyhytelokuviin.
Medipajassa opetellaan tekemään kuvia mediataiteen välineillä. Tutuksi tulevat digitaalisen järjestelmäkameran käyttö ja valokuvaus, digitaalisen videokameran käyttö ja videokuvaus, valokuvan muokkaus, erilaiset animaatiotekniikat, elokuvan tekeminen ja video- ja äänieditointi tietokoneella. Näyttelyretkillä tutustutaan kuva- ja mediataiteen historiaan ja uusimpaan nykytaiteeseen.

Animaatiolavaste. Tekijät Laura ja Ronja.

Tehdäänkö mediapajassa kaikki työt tietokoneella?
Ei tehdä. Mediapajassa työskennellään paljon myös piirtäen ja muovaillen ja rakennellen, kun tehdään animaatioteoksia. Animaatioteoksissa puolet on kuvan tekemistä käsin ja puolet tietokoneella. Animaatiotekniikoita on monia erilaisia esim. piirrosanimaatio ja pala-animaatio. Niissä kuvat suunnitellaan käsikirjoituksen pohjalta ja tehdään käsin piirtäen ja väripapereista leikaten. Sama koskee muovailuvaha-animaation tekemistä. Ensin muovaillaan hahmot, rakennetaan lavasteet ja sitten vasta kuvataan ja lopuksi päästään editoimaan ja tekemään äänimaisemaa animaatioon. Animaatiot tehdään usein pienissä ryhmissä tai pareittain. Myös yksin animaation tekeminen onnistuu mainiosti.

Minkälaisia aiheita mediapajassa käsitellään?
Tänä vuonna on ollut valokuvauksen teemavuosi, koska mediapajaiset osallistuvat Vähäx Valottaa- lasten ja nuorten valokuvafestivaalille omilla valokuvateoksillaan. Tässä festarissa aiheena on ollut liikutus, liike, ja suuret tunteet. Mediapajalaisten valokuvista on esillä näyttely Porissa. Näyttelyn nimi on "Liike ja liikutus" ja "Ilo-suru-kauhu-ihastus". Mediapajalaiset tekevät näyttelyretken festareille toukokuun 21. päivä.
Animaatioissa aiheina on ollut esim. mediaa kommentoivan animaation suunnittelu ja tekeminen, joista monet onnistuivat kiitettävästi. Esim. Ville Ristolan animaatiot " Poliitikot säätää" ja "Darkness". Kummatkin animaatiot ovat nähtävillä sekä kevätnäyttelyssä että kuvataidekoulun youtube-kanavalla (kuvataidekouluVLK). Ja Simo Laitisen animaatio "Minecraft", jossa myös äänimaisema on kokonaan Simon omaa käsialaa. Ensi vuonna on taas eri aiheet. Samoja aiheita ei toisteta ettei käy tylsäksi. Kivaa pitää olla ja siinä samalla myös opitaan tekemään.

Mitä kaikkea media-installaatiossa on esillä kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä?
Voipaalan Taidekeskuksen alakerrassa on mediapajojen media-insallaatio, jossa on esillä lukuvuoden aikana tehtyjä animaatioita ja pieni kooste valokuvista, jotka on esillä Porissa Vähäx Valottaa- festivaalilla. Installaatiossa on mukana myös perusryhmiä, jotka ovat tehneet animaatiota tänä vuonna. Installaatiossa on hyvin nähtävissä se tekemisen prosessi, joka animaation tekemiseen liittyy. Paljon suunnittelua, piirtämistä, lavasteiden tekemistä, käsikirjoitusta, kuvausta, editointia ja äänimaisemien tekemistä.

Media-installaatio on nähtävissä Voipaalan taidekeskuksen alakerrassa 29.5.2011 asti.

teksti ja kuvat: Anja Helminen