”Ainon kuviseväs” oli äiti kirjoittanut tyttärensä eväsbanaanin
kuoreen huolellisilla viilloilla. Luova ratkaisu toi hymyn huulille,
mutta johti ajatukset myös toisenlaisiin eväisiin. Oppilaat kaivavat
eväsrepustaan keksejä, mehuja ja banaaneita, mutta mitä eväitä he saavat
tunneilta mukaansa? Mitä ovat ne kuviseväät, joita me taideopettajat
tarjoilemme?
Eväitä taiteilijan ammattiin? Taiteen tarkastelu,
taiteen tekniikoiden opettelu ja materiaalien tuntemus varmasti
innostavat kuvallisesta työskentelystä kiinnostunutta lasta ja nuorta.
Harrastuksesta voi joskus kasvaa into kouluttautua taiteeseen liittyvään
ammattiin.
Mutta vain osa kuvataidekoululaisista löytää ammatin
kuvien ääreltä. Eväissä pitää olla jotain, joka koskettaa kaikkia.
Yhdenlaisia eväitä ovat myös kokemukset käsintekemisen ääreltä.
Taidemateriaalien käsittely saattaa rentouttaa ja kuvilla voi ilmaista
tunteitaan. Monivaiheiset prosessit kasvattavat pitkäjänteisyyttä.
Tavanomaisten ryhmätaitojen karttumisen lisäksi oppilaat näkevät
ryhmässä erilaisia tapoja tehdä kuvaa. Taiteen tarkastelu tunneilla ja
näyttelyissä johdattaa lasta ja nuorta kuvallisten elämysten lähteille.
Samalla kasvaa ymmärrys siitä, mitä taide on ja miksi sitä tehdään.
Taiteen tekemisestä tai taiteen kohtaamisesta voi muodostua
elämänmittainen harrastus.
Mutta mitä vielä? Elämme
kuvatulvassa. Jo pienet lapset altistuvat nopeatempoiseen kuvavirtaan
television ja tietokoneen äärellä. Nuoret lataavat ja selaavat kuvia,
vierailevat huikaisevissa pelimaailmoissa ja elävät mainosten keskellä.
Tällaista kuvaviidakkoa varten tarvitaan oikein selvitymiseväät. Eväissä
pitää olla aimo annos kuvanlukutaitoa ja ymmärrystä siitä, miten elää
median kanssa ja mitä taiteen avulla voi kertoa.
Oliko siinä
kaikki? Entä luovuus? Voiko sitä edes opettaa? Itselleni taideopettajana
luovuus on silmien avaamista ja kannustamista rohkeisiin kokeiluihin.
Opettaja auttaa oppilasta näkemään, ja toisin päin. Eikä luovuuden
käyttö tietenkään rajoitu kuvistunteihin tai edes taiteen äärellä
olemiseen. Luovuutta on keksiä vaikkapa kodin esineille uusia
käyttötarkoituksia tai nähdä metsäretkellä kivissä piileskelevät hahmot.
Tai kirjoittaa viesti banaaninkuoreen oivaltavasti.
Teksti ja kuva:
Petra Heikkilä-Perkiö