Sitten oli aika suunnitella oma puu, jossa sai jäljitellä Klimtin puun tyyliä. Luonnoksia tehdessä opittiin uusi sana: spiraali. Jotkut muistivat sanan jumpasta, mutta nyt tehtiinkin spiraaleja kynällä. Pahvi maalattiin pohjamaalilla ja sen kuivuttua taustavärilllä.
Tarkoitus oli maalata niukan paletin maalaus, jossa käytetään Klimtinkin maalauksissa toistuvia värejä, kuten mustaa, valkoista, kultaista ja punaista. – Hei ope, tuollahan on hyllyllä muitakin värejä, huomasi eräs oppilas. Muut värit pysyivät hyllyllä. Joskus vähemmän on enemmän.
Toisen opintokerran maalaushetkeä varten olin annostellut akryylivärit maitotölkeistä leikatuille pikkupaleteille. Näin värit pysyivät pitkään puhtaana ja värejä oli tarvittaessa helppo kierrättää luokassa. Oppilaat maalasivat maalaustelineillä, jolloin pienikin oppilas sai otettua 60 x 42 cm kokoisen pohjan haltuun. Toinen 6-vuotiaiden ryhmä teki neliömäisiä 42 x 42 cm kokoisia maalauksia.
Luonnos teipattiin lähelle pientä
maalaria. Sen avulla saattoi muistella, mitä oli aikonut maalata,
mutta maalaushetkessä sai tulla myös uusia ideoita mieleen. Joskus
sama kokeilunhalu iski koko ryhmään. Yksi 6-vuotias halusi testata,
voiko akryyliväriä käyttää kuten sormiväriä. Kokeilija sai
käsiinsä kumihanskat ja pian kaikki muutkin halusivat kokeilla.
Puumaalausten aikana opittiin myös erikokoisten siveltimien käyttöä ja sitä, miten pintaa voi rakentaa vaikkapa pilkuilla tai värikerroksilla.
Tunnelma ryhmissä oli innostunut. Valmiissa maalauksissa näkyy jokaisen oma, persoonallinen ote.
Teksti ja kuvat: Petra Heikkilä-Perkiö
