Löysin facebookista "Art IS education"-sivuston ja painoin tykkää. Art IS education- todellakin.
Taide kasvattaa, opettaa ja "kouluttaa".
Kulttuurissamme, joka on mitä suurimmissa määrin visuaalinen, kuvataiteen yksi monista merkityksistä on olla viestintämuoto, vuorovaikutusta ihmisten välillä.
Kuvataide aktivoi näkemään, kyseenalaistamaan, ihmettelemään ja tutkimaan erilaisia ilmiöitä, ja tämähän on oppimisen lähtökohta. Kuvan tekeminen on suuri mahdollisuus ilmaista tekijän omia ajatuksia, mielikuvitusta, mielipiteitä, tunteita ja kiinnostuksenkohteita. Ymmärrys taiteellisesta prosessista opettaa myös vastaanottamaan kuvailmaisua.
Kuvataidekoulussa oppilaat työskentelevät ryhmissä, jossa he näkevät samalla toisten lasten ja nuorten tuotoksia ja luovia prosesseja. He oppivat toisiltaan, kuinka samaankin tehtävänantoon löytyy erilaisia lähestymistapoja ja ratkaisuja.
Taiteellisessa työskentelyssä on monia sisältöjä: keksimistä ja havaintojen tekemistä, tutkimista, kokeilua, tekemisen iloa - puurtamista unohtamatta. Ongelmanratkaisua tarvitaan monella tasolla ja prosessiin sisältyy erilaisten tunteiden ja ajatusten jakamista, uusien ovien avautumista. Minäkuva ja käsitys siitä, mitä osaa, vahvistuvat.
Taiteen avulla ihminen oppii tuntemaan ihmistä itseään -tiedostamaan, mitä on olla "human being".
Monien vaikuttavien taidelöytöjen ansioista meillä on paljon tietoa ihmisen ja ihmiskunnan historiasta. Erilaiset taideteokset historian varrelta kertovat omaa kieltään ihmisen taidoista, osaamisesta, arjesta, arvoista, uskomuksista, mieltymyksistä ja kaikesta siitä, mitä ihminen on elämästään ja kulttuuristaan kuvannut taiteen keinoin.
Kuinka köyhäksi tietomme ihmisen historiasta jäisikään ilman kuvataiteen tuntemusta.
30 000 vuotta vanha kalkkikiviveistos kertoo, kuinka ihminen jo tuolloin loi ympärilleen taide-esineitä. Arkkitehtuuri esittelee ihmisen pitkäjänteisiä taidonnäytteitä tuhansien vuosien varrelta. Maalaustaiteen historiaa tutkimalla eteemme avautuu mitä suurimpia historian tiedon aarteita pikkutarkoista pukukuvista ekspressiiviseen tunnekuvaukseen. Nykytaide taas haastaa ajattelemaan tämän ajan ja tulevaisuuden ilmiöitä.
Taiteen merkityksen ja taidekäsityksen pohtiminen on usein taidekasvatuksen paikka. Monesti odotamme, että taide vastaa esteettisiin ja ilmaisullisiin tarpeisiimme - mihin se monta kertaa vahvasti vastaakin antamalla voimauttavia kokemuksia. Mutta taiteen tehtävänä on myös opettaa asioita yhteiskunnastamme ja kulttuuristamme. Aina ne ilmiöt, joita esimerkiksi nykytaide nostaa esiin, eivät ole pelkästään kauniita tai viihdyttäviä.
Taiteilija voi puuttua taiteen keinoin esimerkiksi yhteiskunnassa vaikuttaviin epäkohtiin ja käsitellä teoksissaan vaikkapa ihmisten yksinäisyyttä, ahdistusta, luonnon saastumista, epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta jne. Tämä on yksi taiteen tehtävä: herätellä ihmisiä ajattelemaan.
Kuvataidekoulussa lapsia ja nuoria rohkaistaan itseilmaisuun: tuomaan rohkeasti esiin omia näkemyksiään.
Kuvataidekoulussa tarjotaan monipuolisesti välineitä ja tekniikoita, joiden avulla itseilmaisua saa kokeilla ja toteuttaa. On hienoa huomata, kun lapsi löytää omia ratkaisuja ja saa vahvistusta omille ajatuksilleen. Opettajan ohjauksessa hän onnistuu toteuttamaan teknisesti omia ideoitaan.
Lapsi tai nuori, joka saa eväitä ja valmiuksia omaan taiteelliseen tekemiseen, saa valmiuksia myös visuaalisen kulttuurin keskellä olemiseen. Hän oppii visuaalista kieltä ja viestintää ja kiinnittyy luontevasti omaan kulttuuriimme. Hän myös kenties uskaltaa rohkeasti luottaa itseensä ja taitoihinsa myöhemminkin elämässään.
Mistä kasvavatkaan uudet arkkitehdit, kuvataiteilijat, maisemansuunnittelijat, muotisuunnitteiljat, elokuvantekijät, muotoilijat, graafiset suunnittelijat jne jne, elleivät visuaalisen kulttuurin keskeltä.
Meidän aikuisten on hyvä muistaa, että nykyajan lapset ja nuoret luovat tulevaisuuden visuaalista kulttuuria jo nyt, ja on hyvin paljon heistä kiinni, mitä he pitävät kuvallisesta kulttuuristamme säilyttämisen arvoisena ja mitä uutta he siihen tuovat. Nuorten oma taide ja heidän luomansa kulttuuri opettavat meitä aikuisia ymmärtämään, miten lapset ja nuoret kokevat ympärillä olevan maailman, mitkä asiat heistä ovat tärkeitä, millainen on heidän kuvallinen maailmansa, ja mitä he haluavat kuvillaan kertoa.
Taidekasvatus ei ole koskaan yksisuuntaista, vaan vuorovaikutusta eri ikäisten ja eri ajassa ja kulttuureissa elävien ja eläneiden ihmisten välillä. Art is education.
teksti:
Johanna Kivioja
kuvataideopettaja
Valkeakosken kuvataidekoulu
.
torstai 9. joulukuuta 2010
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Helsinki-retki 3.10.2010
Taide herättää paljon ajateltavaa
Valkeakosken kuvataidekoulun 12- 17-vuotiaat oppilaat tutustuivat Helsingissä nykytaiteeseen opettajiensa Anja Helmisen, Johanna Kiviojan ja Pirkko Pajusen johdolla. Opintoretket ovat vuosittain osa kuvataidekoulun opetusta. Retkillä perehdytään ajankohtaisiin taidenäyttelyihin ja opetellaan vastaanottamaan, kokemaan ja analysoimaan taidetta. Näyttelyistä avautuu monipuolisia haasteita taidekasvatukselle: nykytaide tempaisee katsojan monenlaisten tunteiden ja teemojen äärelle.
Sunnuntaina 3.10 Helsinki-opintoretkellä tutustuttiin Tennispalatsissa Peekaboo- uusi Etelä-Afrikka- näyttelyyn (avoinna 20.8.2010 – 16.1.2011), Kiasmassa Järjestetty juttu-näyttelyyn (avoinna 26.3.2010 – 20.2.2011), Helsingin Taidehallissa Ten Thousand Waves-näyttelyyn sekä Helsingin Kaupungin Taidemuseossa Meilahdessa Lauri Astalan näyttelyyn. Opintotehtävänä oppilailla oli mm. tehdä kuva-analyysi näyttelyissä esillä olevista teoksista.
TENNISPALATSISSA - Pekaboo: etelä-afrikkalaista nykytaidetta
Etelä-Afrikan nykytaide näyttäyttyy Helsingin Tennispalatsissa Peekaboo -näyttelyssä koko visuaalisuuden voimalla. Valokuvat, videot, installaatiot, maalaukset ja veistokset kertovat vahvalla ja voimallisella kielellään 20:nen kuvataiteilijan näkemyksiä etelä -afrikkalaisen yhteiskunnan ja paikallisten ihmisten identiteetin muutoksesta. Etelä-Afrikan historian ja nykyhetken puhuttelevat aiheet tulevat lähelle kuvataiteen keinoin.
Kun maailmankuulu nykytaiteilija Jane Alexander tulee Johannesburgista, lähes 10 000 km päästä ja pystyttää installaationsa Tennispalatsiin piikkilankaisine turvaverkkoineen, kokemuksellinen matka Etelä-Afrikan nykytaiteeseen lyhenee melkoisesti: vaikuttava teos värisyttää katsojaa iholle asti.
1994 puretulla apartheid-järjestelmällä ja siihen liittyvällä eriarvoisuudella ja väkivallalla on yhä syvät jälkensä etelä - afrikkalaisessa kulttuurissa Taiteilijoilla on kyky tuoda näkyväksi niin henkilökohtaisia kuin kansakunnan kollektiivisiakin tuntoja. Taide ei unohda, peittele vaan herättelee kysymyksiä, etsii identiteettiä, kyseenalaistaa uskonnon valtaa, tekopyhyyttä, arvoja ja asenteita. Ennakkoluuloja lähestytään myös satiirin keinoin.
Peekaboo -näyttelyssä oppilaiden suosikiksi nousi Anton Kannemeyerin teos-sarja, jossa taiteilija käsittelee valkoisten ja mustien ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Kannemeyer käyttää terävää yhteiskuntakritiikkiä yhdistettynä mustaan huumoriin ja suurentaa yksittäiset sarjakuvaruudut suuriksi maalauksiksi.
-Anton Kannemeyerin ”Irvailua ennakkoluuloille” oli kiinnostavin, koska se liioitteli ennakkoluuloja sillä tavalla, että ne olivat hauskoja. Teokset näyttivät kuinka turhia ja tyhmiä ennakkoluulot ovat. Piirtotyyli oli myös hauska, koska mustat olivat perinteisiä lakupekkoja ja valkoiset Tintti-sarjakuvasta. Tämä teos-sarja kuvasi parhaiten mielipiteitäni ennakkoluuloista ja ihmisistä, joilla niitä on eri värisiä kohtaan.-
Monipuolisessa näyttelyssä taide valottaa etelä-afrikkalaisten ihmisten elämää, ottaa kantaa länsimaiseen taidehistoriaan, eurooppalaiseen perintöön ja jalkapalloonkin. Nuorisokulttuuri esittäytyy valokuvin ja iskulausein: Not black enough- not enough @ all.
-Näyttelyssä näkyi hyvin Etelä-Afrikan historiaa ja nykypäivää. Ne oli yhdistetty hienoksi kokonaisuudeksi. Näyttelyssä kerrottiin taiteilijoista ja heidän töistään ”Vankilaoloista ja köyhyydestä kertovat kuvat saavat ajattelemaan, että Suomessa on huomattavasti parempi asua.-
-Jotkut teokset olivat hyvin hienoja ja antoivat paljon mietittävää .-
-Näyttely oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä, ehkä hieman järkyttäväkin, mutta hyvä!-
KIASMASSA – Järjestetty Juttu: suomalaista nykytaidetta
”Millainen tapahtuma on järjestetty juttu? Jotakin ennalta määrättyä, junailtua, kenties lavastettua? Raja lavastetun ja lavastamattoman, spontaanin ja käsikirjoitetun välillä on häilyvä. Mikä loppujen lopuksi on järjestämätöntä, aitoa ja luonnollista?”
Järjestetty Juttu- näyttelyssä on esillä kiinnostava kattaus suomalaisten nykytaiteilijoiden valokuvia, videoita, maalauksia ja installaatioita. Näyttelykokonaisuus on kuin looppina pyörivä näyttämö, joka kuljettaa katsojan yhä uusien tarinoiden ja lavasteiden äärelle. Katsojan tehtävänä on luoda oma tulkintaansa esillä olevasta kuvavirrasta ja niiden tarjoamasta maailmankuvasta.
Kuvataidekoulun oppilaat tekivät näyttelyssä kuva-analyyseja valtsemastaan mielenkiintoisesta teoksesta. Eniten mielenkiintoa herättivät seuraavat teokset: Hilda Kozári: ILMA, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu. Walter Martin&Paloma Munoz: Matkaaja. Tero Puha: Oikea tapa olla. Marja Mikkonen: 99 vuotta elämästäni. Anssi Kasitonni: Good Shit (Hyvää matskua). Johanna Lecklin: Story Café. Jacob Dahlgren: The Wonderful World of Abstraction (Abstraktion ihmeellinen maailma).
Jacob Dahlgrenin The Wonderful World of Abstraction- teos koostuu värikkäistä nauhoista, jotka roikkuvat katosta lattiaan asti ulottuvana rykelmänä. Teos on aseteltu keskelle lattiaa tiheäksi seinämäksi kuin abstrakti maalaus. Teoksen idea on siinä, että sen läpi voi kävellä, jolloin nauhat lähtevät liikkeeseen ja katsojasta tulee osa teosta. Teos oli yksi kuvataidekoululaisten suosikeista Järjestetty Juttu- näyttelyssä. Toiseksi eniten aikaa vietettiin Johanna Lecklinin videoinstallaation Story Cafén äärellä, kuunnellen videoissa esiintyvien tavallisten ihmisten tarinoita ympäri maailmaa.
-Jacob Dahlgrenin teos The Wonderful World of Abstraction on käsin kosketaltavan hieno ja sinne voi kadota.-
Ilma – Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu teos perustuu hajuaistiin. Hilda Kozárin installaatio koostuu kolmesta akryylipallosta, joihin katsojan on mentävä sisälle. Pallojen sisällä tuoksuu. Taiteilija on kehitellyt muistoihinsa perustuvat tuoksut kolmesta kaupungista yhdessä hajuvesisuunnittelija Bertrand Duchaufourin kanssa. Teos oli kolmas kuvataidekoulun suosikkiteoksista.
-Hilda Kozári on tehnyt pallot, joiden sisällä tuoksuu. Pariisi löyhkää!-
-Hilda Kozári: Ilma, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu. Teoksen pallojen sisäilma tuoksuu erilaiselle, ja se kertoi kaupunkien erilaisuudesta. Pariisissa tuoksui kallis parfyymi. Helsingissä miesten partavedet ja Budapestissä tunkkainen lemu. Taiteilija onnistuu erottelemaan kaupungit eri kokonaisuuksiksi vain hajun avulla.-
Kuvataidekoulun opetuksessa opintoretket ovat oppilaiden keskuudessa suosittuja. Retket avartavat taidekäsitystä ja virittävät paljon inspiraatiota opetustuntien pohjaksi. Näyttelyiden antia ja kokemuksia hyödynnetään opetusteemoissa läpi vuoden.
Teksti: Anja Helminen ja Johanna Kivioja
kuvat: Johanna Kivioja
Tekstissä käytetyt kursivoidut kommentit: Valkeakosken kuvataidekoulun oppilaat
Valkeakosken kuvataidekoulun 12- 17-vuotiaat oppilaat tutustuivat Helsingissä nykytaiteeseen opettajiensa Anja Helmisen, Johanna Kiviojan ja Pirkko Pajusen johdolla. Opintoretket ovat vuosittain osa kuvataidekoulun opetusta. Retkillä perehdytään ajankohtaisiin taidenäyttelyihin ja opetellaan vastaanottamaan, kokemaan ja analysoimaan taidetta. Näyttelyistä avautuu monipuolisia haasteita taidekasvatukselle: nykytaide tempaisee katsojan monenlaisten tunteiden ja teemojen äärelle.
Sunnuntaina 3.10 Helsinki-opintoretkellä tutustuttiin Tennispalatsissa Peekaboo- uusi Etelä-Afrikka- näyttelyyn (avoinna 20.8.2010 – 16.1.2011), Kiasmassa Järjestetty juttu-näyttelyyn (avoinna 26.3.2010 – 20.2.2011), Helsingin Taidehallissa Ten Thousand Waves-näyttelyyn sekä Helsingin Kaupungin Taidemuseossa Meilahdessa Lauri Astalan näyttelyyn. Opintotehtävänä oppilailla oli mm. tehdä kuva-analyysi näyttelyissä esillä olevista teoksista.
TENNISPALATSISSA - Pekaboo: etelä-afrikkalaista nykytaidetta
Etelä-Afrikan nykytaide näyttäyttyy Helsingin Tennispalatsissa Peekaboo -näyttelyssä koko visuaalisuuden voimalla. Valokuvat, videot, installaatiot, maalaukset ja veistokset kertovat vahvalla ja voimallisella kielellään 20:nen kuvataiteilijan näkemyksiä etelä -afrikkalaisen yhteiskunnan ja paikallisten ihmisten identiteetin muutoksesta. Etelä-Afrikan historian ja nykyhetken puhuttelevat aiheet tulevat lähelle kuvataiteen keinoin.
Kun maailmankuulu nykytaiteilija Jane Alexander tulee Johannesburgista, lähes 10 000 km päästä ja pystyttää installaationsa Tennispalatsiin piikkilankaisine turvaverkkoineen, kokemuksellinen matka Etelä-Afrikan nykytaiteeseen lyhenee melkoisesti: vaikuttava teos värisyttää katsojaa iholle asti.
1994 puretulla apartheid-järjestelmällä ja siihen liittyvällä eriarvoisuudella ja väkivallalla on yhä syvät jälkensä etelä - afrikkalaisessa kulttuurissa Taiteilijoilla on kyky tuoda näkyväksi niin henkilökohtaisia kuin kansakunnan kollektiivisiakin tuntoja. Taide ei unohda, peittele vaan herättelee kysymyksiä, etsii identiteettiä, kyseenalaistaa uskonnon valtaa, tekopyhyyttä, arvoja ja asenteita. Ennakkoluuloja lähestytään myös satiirin keinoin.
 |
| kuva: Anton Kannemeyerin teos-sarjasta. |
-Anton Kannemeyerin ”Irvailua ennakkoluuloille” oli kiinnostavin, koska se liioitteli ennakkoluuloja sillä tavalla, että ne olivat hauskoja. Teokset näyttivät kuinka turhia ja tyhmiä ennakkoluulot ovat. Piirtotyyli oli myös hauska, koska mustat olivat perinteisiä lakupekkoja ja valkoiset Tintti-sarjakuvasta. Tämä teos-sarja kuvasi parhaiten mielipiteitäni ennakkoluuloista ja ihmisistä, joilla niitä on eri värisiä kohtaan.-
 |
| Kuvataidekoulun oppilaita Tennispalatsissa Pekaboo-näyttelyssä. Taustalla Anton Kannemeyerin teos-sarja. |
Monipuolisessa näyttelyssä taide valottaa etelä-afrikkalaisten ihmisten elämää, ottaa kantaa länsimaiseen taidehistoriaan, eurooppalaiseen perintöön ja jalkapalloonkin. Nuorisokulttuuri esittäytyy valokuvin ja iskulausein: Not black enough- not enough @ all.
-Näyttelyssä näkyi hyvin Etelä-Afrikan historiaa ja nykypäivää. Ne oli yhdistetty hienoksi kokonaisuudeksi. Näyttelyssä kerrottiin taiteilijoista ja heidän töistään ”Vankilaoloista ja köyhyydestä kertovat kuvat saavat ajattelemaan, että Suomessa on huomattavasti parempi asua.-
-Jotkut teokset olivat hyvin hienoja ja antoivat paljon mietittävää .-
-Näyttely oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä, ehkä hieman järkyttäväkin, mutta hyvä!-
KIASMASSA – Järjestetty Juttu: suomalaista nykytaidetta
”Millainen tapahtuma on järjestetty juttu? Jotakin ennalta määrättyä, junailtua, kenties lavastettua? Raja lavastetun ja lavastamattoman, spontaanin ja käsikirjoitetun välillä on häilyvä. Mikä loppujen lopuksi on järjestämätöntä, aitoa ja luonnollista?”
 |
| Kuvataidekoulun oppilaita Kiasmassa Järjestetty Juttu-näyttelyssä Johanna Lecklinin videoinstallaatio- Story Cafén tarinoita seuraamassa. |
Järjestetty Juttu- näyttelyssä on esillä kiinnostava kattaus suomalaisten nykytaiteilijoiden valokuvia, videoita, maalauksia ja installaatioita. Näyttelykokonaisuus on kuin looppina pyörivä näyttämö, joka kuljettaa katsojan yhä uusien tarinoiden ja lavasteiden äärelle. Katsojan tehtävänä on luoda oma tulkintaansa esillä olevasta kuvavirrasta ja niiden tarjoamasta maailmankuvasta.
Kuvataidekoulun oppilaat tekivät näyttelyssä kuva-analyyseja valtsemastaan mielenkiintoisesta teoksesta. Eniten mielenkiintoa herättivät seuraavat teokset: Hilda Kozári: ILMA, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu. Walter Martin&Paloma Munoz: Matkaaja. Tero Puha: Oikea tapa olla. Marja Mikkonen: 99 vuotta elämästäni. Anssi Kasitonni: Good Shit (Hyvää matskua). Johanna Lecklin: Story Café. Jacob Dahlgren: The Wonderful World of Abstraction (Abstraktion ihmeellinen maailma).
Jacob Dahlgrenin The Wonderful World of Abstraction- teos koostuu värikkäistä nauhoista, jotka roikkuvat katosta lattiaan asti ulottuvana rykelmänä. Teos on aseteltu keskelle lattiaa tiheäksi seinämäksi kuin abstrakti maalaus. Teoksen idea on siinä, että sen läpi voi kävellä, jolloin nauhat lähtevät liikkeeseen ja katsojasta tulee osa teosta. Teos oli yksi kuvataidekoululaisten suosikeista Järjestetty Juttu- näyttelyssä. Toiseksi eniten aikaa vietettiin Johanna Lecklinin videoinstallaation Story Cafén äärellä, kuunnellen videoissa esiintyvien tavallisten ihmisten tarinoita ympäri maailmaa.
 |
| Kuvataidekoulun oppilas Kiasmassa Järjestetty Juttu-näyttelyssä Jacob Dahlgrenin teoksessa The Wonderful World of Abstraction. |
-Jacob Dahlgrenin teos The Wonderful World of Abstraction on käsin kosketaltavan hieno ja sinne voi kadota.-
Ilma – Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu teos perustuu hajuaistiin. Hilda Kozárin installaatio koostuu kolmesta akryylipallosta, joihin katsojan on mentävä sisälle. Pallojen sisällä tuoksuu. Taiteilija on kehitellyt muistoihinsa perustuvat tuoksut kolmesta kaupungista yhdessä hajuvesisuunnittelija Bertrand Duchaufourin kanssa. Teos oli kolmas kuvataidekoulun suosikkiteoksista.
-Hilda Kozári on tehnyt pallot, joiden sisällä tuoksuu. Pariisi löyhkää!-
-Hilda Kozári: Ilma, Helsingin, Budapestin ja Pariisin tuoksu. Teoksen pallojen sisäilma tuoksuu erilaiselle, ja se kertoi kaupunkien erilaisuudesta. Pariisissa tuoksui kallis parfyymi. Helsingissä miesten partavedet ja Budapestissä tunkkainen lemu. Taiteilija onnistuu erottelemaan kaupungit eri kokonaisuuksiksi vain hajun avulla.-
Kuvataidekoulun opetuksessa opintoretket ovat oppilaiden keskuudessa suosittuja. Retket avartavat taidekäsitystä ja virittävät paljon inspiraatiota opetustuntien pohjaksi. Näyttelyiden antia ja kokemuksia hyödynnetään opetusteemoissa läpi vuoden.
Teksti: Anja Helminen ja Johanna Kivioja
kuvat: Johanna Kivioja
Tekstissä käytetyt kursivoidut kommentit: Valkeakosken kuvataidekoulun oppilaat
maanantai 22. marraskuuta 2010
kuvataidekoulu 6-18-vuotiaille valkeakoskilaisille
 |
| Kuvataidekoulun 6-16-vuotiaiden oppilaiden tekemä keramiikkateos, jossa on 160 keramiikkapalaa. Teos oli esillä Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella kesällä 2010. |
Kuvataidekoulun opetus etenee tasolta toiselle. Varhaisiän kuvataidekasvatus koskee 6-vuotiaita oppilaita, perusopintoja harjoitetaan 7-12-vuoden iässä, ja sen jälkeen siirrytään syventäviin opintoihin. Kuvataiteen syventävät opinnot suoritetaan työpajoissa, jotka ovat keramiikka, piirustus-maalaus ja mediataide. Tässä vaiheessa oppilaat ovat 13-18 vuotiaita.
Kuvataidekoulu järjestää omia oppilastöiden näyttelyitään vuosittain sekä opintoretkiä museoihin, näyttelyihin ja erilaisiin kulttuurikohteisiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)