Miksi joku
ryhtyy taiteilijaksi? Onko se oikea ammatti? Taiteilijoiksi sanotaan leikkimielisesti kaikkia, jotka tavalla tai toisella taiteilee. Taiteilijoita
ovat kokki, kutoja, jääkiekkojoukkue kuin automekaanikkokin. Tosiasia on, että lähes
kaikissa ammateissa kuitenkin tarvitaan visuaalisia taitoja, joita
opettelemalla kehitetään taitoa kuvallistaa omia visioita ja suunnitelmia
itselle ja muille. Kokki tekee ruuan lisäksi näyttäviä esillepanoja, jotka ovat
yhtä tärkeitä kuin itse ruoka. Kutoja kutoo suunnitelman mukaan. Mitä
monimutkaisempi kuvio, sitä tarkempi suunnitelma. Jääkiekkojoukkueen
on luettava peliä silmillään ja rakennettava pelistrategia etukäteen valmentajan
kanssa. Automieskin tarvitsee teknisen tiedon tueksi visuaalista silmää.
 |
| Taiteen historiaa. Vasemmalla Wassily Kandinskyn maalaus. Oikealla Akseli Gallen-Kallelan maalaus. |
Vaikka
taiteilija-sana onkin kokenut inflaation, tarkoittaa se silti edelleen taiteen
ammattikentällä taiteilijoina työskenteleviä ihmisiä. Kun taiteilijoiksi
voidaan sanoa kaikkia, ”oikeiden” taiteilijoiden merkitys yhteiskunnassa
helposti hämärtyy ja arvostus vähenee. Tämä on viime aikoina näkynyt useiden
merkittävien taidekorkeakoulujen lakkauttamisena. Esimerkiksi Lahden
Muotoiluinstituutti lakkautetaan ja Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja
Viestinnän kuvataideosasto on parhaillaan lakkautusuhan alla. Kummatkin koulut
ovat alallaan merkittäviä ja ovat valmistaneet alan ammattilaisia vuosikymmenten
ajan. Usein unohtuu, että taiteilijoita tarvitaan yhteiskunnassa kehittämään
korkeatasoista taidetta ja kulttuuria. Voidaan kysyä millaista olisi, jos
taidetta ei olisi? Ei olisi lainkaan taiteilijoita, taidepedagogeja, taideterapeutteja
eikä taiteen tuottajia luomaan uutta kulttuuria yhteiskuntaan.
Taiteen
tekeminen, taide ja kulttuuri ei välttämättä ole niin näkyvää ja suurieleistä yhteiskunnassa,
kuin esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan yhteiskunnallinen kehitys on
ollut uuden teknologian haltuun otossa. Taide ja kulttuuri ovat kuitenkin keskeisessä
roolissa ihmisen kokonaisvaltaisen kehityksen vahvistajana. Taiteen ja
kulttuurin avulla voidaan luoda todellista hyvinvointia yhteiskuntaan ja
vähentää pahoinvointi-yhteiskunnan lieveilmiöitä. Taiteen ja kulttuurin
positiiviset vaikutukset näkyvät usein myös pitkän ajan päähän yhteiskunnassa, taide
ja kulttuuri elävät ihmisten ajatuksissa ja vuorovaikutuksessa vuosien ja
sukupolvien yli.
 |
| 6-vuotiaiden muotokuva-maalauksia ja piirustuksia. |
Taiteen
tekeminen ja harrastaminen kehittävät visuaalisten taitojen lisäksi yksilön minäkuvaa.
Taidemaalari maalaa omaa filosofiaansa ja visuaalista maailmaansa tauluiksi, valokuva-
ja videotaiteilija kuvaa ja käsikirjoittaa visuaalista ajatteluaan ja mediailmiöitä
taidekuvaksi. Samalla tavalla käsityöläiset tuovat esiin omaa ajatteluaan.
Hienointa visuaalisissa taiteissa onkin juuri monimuotoisuus. Kuvataide,
mediataide, käsityöläisyys, rakentelu ja arkkitehtuuri toimivat toistensa
rajapinnoilla ja parhaimmillaan luovat uusia innovaatioita yhteiskuntaan.
Tiede, taide ja taito kohtaavat rakentavalla tavalla.
 |
| Päättötöitä. Vasemmalla Silja Lehtimäen maalaus. Oikealla Pauliina Summasen maalaus. |
Valkeakosken
kuvataidekoulun päättötöissä oli toukokuussa nähtävillä monenlaista visuaalista
oppimista ja visuaalisen taidon näytettä Voipaalan Taidekeskuksessa.
Ilahduttavaa oli kuulla ja nähdä että kuvataideharrastusta pidettiin itselle tärkeänä
ja merkityksellisenä, josta voisi tulla itselle myös ammatti jollakin tavalla.
Kaikki päättötyöntekijät olivat yksimielisiä siitä, että kuvataide säilyy
tärkeänä harrastuksena läpi elämän.
Aku Laitinen ilmaisi valokuvasarjassaan luontoa karuna, hiljaisena ja
synkkänä. Hän pohti mitä karuus oikeastaan on ja jätti valokuvissaan ajatuksen
auki niin, että katsoja voi hakea oman merkityksenä karuudelle. Toisille karuus
on kauneutta toisille askeettisuutta toisille synkkää ja salaperäistä. Henna
Salonen oli tehnyt päättötyönä veistoksen savesta. Korppi keikkui kannon päällä
kultakoru kaulassa ja nojasi hieman eteenpäin kuin päättäen kohta lentää pois.
Salosen taidonnäyte kolmiulotteisesta tekemisestä enteilikin jo
kultaseppä-opintoja.
Päättötöinä
nähtiin myös maalaus-sarjoja ja valokuva-sarjoja enemmänkin, jotka kaikki
olivat taidokkaita näyttöjä oppilaan visuaalisesta oppimisesta.
 |
| Päättötöitä. Vasemmalla Aku Laitisen valokuvasarja. Oikealla Henna Salosen saviteos. |
Miksi toinen
tykkää vanhoista autoista toinen prinsessatyylistä? Minkälaista on hyvä
estetiikka? Voiko sitä opettaa? Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä eli
kaikilla on oma tieto, tunne ja ymmärrys siitä mikä on kaunista ja mikä rumaa.
Esteettinen käsitys muokkautuu toisaalta yksilön yhteiskuntaan sosiaalistamisen
vaikutuksesta ja toisaalta yksilön omien kiinnostuksen kohteiden vaikutuksesta.
Eri kulttuureissa ympäri maapalloa on erilaisia käsityksiä kauneudesta, joita
vertaamalla omaan kulttuuriin pidetään joko miellyttävinä ja kiinnostavina tai
rumina. Päiväkodeilla ja kouluilla on suuri vaikutus sosiaalistaessaan yksilöä
yhteiskuntaan. Lapset saavat jo varhain malleja estetiikasta ja haluavat olla
samanlaisia kuin muut ympärillä olevat lapset, pitävät samoista asioista ja
samoista kavereista. Mistä mallit sitten kumpuavat? Mediasta? Opettajilta?
Vanhemmilta ja kerhotädeiltä? Mistä poikaenergia tulee? Entä tyttöenergia? Poikaenergia
on usein joukkuepalaamista, streetdance-porukka, rokkibändi, jalkapallojoukkue.
Tyttöenergiaan liitetään usein käsitteitä, kuten Spice Girls- tyttöbändi,
Bratz-nukke ja kuvataiteilija Katja Tukiaisen räikeän pinkit isopäiset
tyttöhahmot. Tyttöenergia on sosiaalistettu edellä mainittuihin esimerkkeihin
liittyen, jotka heijastelevat kaikki samanlaista mallia olla tyttö. On aivan
mahtavan virkistävää tuon jälkeen nähdä kuvataiteessakin uusia näkökulmia
tyttöenergiaan, esimerkkinä kuvataiteilija Kaija Papun videoteos -Mulla ei oo
yhtään kivaa paitaa- tai Virkattu Poliisiauto – veistos, joka edustaa tyttöenergiaa
virallisen poliisiauton muodossa.
 |
| Idoli-valokuvia. Vasemmalla Minttu Lumpiolan ja oikealla Jasmin YliLammin valokuvakollaasi. |
Kuvataidemaailmassa
estetiikkaa opetetaan erilaisissa kuvataidekouluissa. Monesti peruskouluissa ja
kuvataidekerhoissa ennen vanhaan, kuvataideopettajat tekivät sen virheen, että
he alkoivat opettaa mikä on oikeaa ja mikä väärää estetiikkaa. Tietyn näköinen,
tietyllä lailla sommiteltu ja tehty työ on hyvä. Pitää olla jännän jännä ja
mikä tärkeintä kaunis ja miellyttävä silmälle. Onneksi kuvataidekerhot ovat
kehittyneet valtavasti ja niillä on tänä päivänä kuvataidekoulun status, joissa
opiskellaan monipuolisesti ja pitkäjänteisesti tasolta toiselle etenevästi
laaja-alaisesti visuaalisia taiteita. Estetiikan rinnalle yhä tärkeämmäksi
sisällöksi on noussut yhteiskunnallisuus, mediailmiöt ja kestäväkehitys, jotka
kulkevat kuvataideopetuksessa koko visuaalisen taiteen kirjon läpi. Kuvataideopetuksessa
tärkeää on oppilaslähtöinen pedagogiikka, jonka huomioon ottaminen vahvistaa
oppilaan omaa ilmaisua, maailmankuvaa ja itsetuntemusta. Tarkoitus on huomioida
oppilaan oma kuvamaailma ja estetiikan taju, jolloin oppilas kehittyy omassa
kuvailmaisussa, visuaalisessa taidossa ja estetiikassa. Vasta sen jälkeen
päästään elinikäisen oppimisen tielle taiteiden harrastamisessa ja tekemisessä.
 |
| 8-vuotiaiden lemmikkieläin savitöitä ja valokuvia. |
teksti ja
kuvat: Anja Helminen
