Veistoksen syntymä 

-kolmiulotteista työskentelyä 6 -7-vuotiaiden kanssa

Niki de saint Phalle: Arbre Serpents 1987

6-7-vuotiaiden ryhmässä harjoittelimme kanaverkkorunkoisen veistoksen rakentamista. Näytin oppilaille kuvia ranskalaisen kuvanveistäjän Niki de saint Phallen töistä. Työt kiinnostivat lapsia ja jopa huvittivat heitä. He vakuuttivat, että osaisivat varmasti tehdä samanlaisia tai jopa hienompia veistoksia.

Oppilaat alkoivat luonnostella ideoitaan ongelmanratkaisun pohjalta: veistoksen tuli rakentua tietyn kokoiselle puualustalle, sen piti pysyä tasapainossa ja siinä tuli olla joku osa, joka nousisi pinnasta selvästi ylöspäin. Ja jos vain mahdollista, veistos olisi ennennäkemätön! Luonnoksia tarkasteltaessa pohdimme yhdessä, kuinka nämä luomukset saataisiin toteutettua.

6-vuotiaan Auroran veistos

 Oppilaat muotoilivat kanaverkosta suunnitelmansa mukaisen tukirungon, joka niitattiin kiinni puulevyyn. Tukirunkoon lisättiin kanaverkosta uusia ulokkeita vähitellen, kunnes oppilas oli tyytyväinen veistoksen perusmuotoon. Tehtävästä selviämisessä tarvittiin aika paljon kekseliäisyyttä. "Ope, mä haluaisin, että tää ois näin, miten mä saan pysymään tän tässä?" - ratkaisut löytyivät keskustelemalla ja kokeilemalla ja yhdessä toisilta oppien. Muiden ratkaisuja ihailtiin avoimesti: "Vähänkö sulla on upee! Miten sää osaat, upee!"   


Veistoksen tekemisen kiinnostavimmaksi asiaksi oppilaat kokivat uusiin materiaaleihin tutustumisen. Veistoksen päällysmateriaaleina käytettiin muun muassa paperimassaa, kipsinauhaa, lankoja, kankaita ja papereita. Ennakkoluulojakin voitettiin: "Tohon paperimassaan mä en kuitenkaan koske, se on niiiin ällöttävän näköistä...Mutta hei!! Kokeilkaa, ihanan tuntuista, kokeilkaa!"
Omia näkemyksiä päästiin toteuttamaan myös värimaailmassa: " Mä haluan tän ehdottomasti keltaiseksi ja pinkkikin tähän käy kans. Mä nimittäin haluan, että tää on iloinen ja aurinkoinen työ".
Veistosten valmistuttua oppilaat olivat niihin tyytyväisiä: "Tää mun työ on ihana, milloin sen saa viedä näyttelyyn?"

7-vuotiaan Emman veistos

7-vuotiaan Eliaksen veistos

7-vuotiaan Tommin työ

Kuvataidekoulussa tehdään paljon kolmiulotteista työskentelyä. Keramiikka, muotoilu, kuvanveisto ja arkkitehtuuri ovat oleellisia opetussuunnitelman sisältöjä, joiden harjoittelu aloitetaan jo 6-vuotiaasta.





teksti ja kuvat:
Johanna Kivioja
kuvataideopettaja
Valkeakosken kuvataidekoulu


kursivoidut kommentit: kuvataidekoulun oppilaat

Paperimekkoja

Lukukauden ensimmäisellä opetuskerralla annoin 9-vuotiaiden 3a-ryhmässäni oppilaille tehtäväksi tehdä itselleen vaatteet valkoisesta käärepaperista. Vaatteiden tekemisessä tarvittiin mielikuvitusta ja spontaania luovuutta. Tehtävän tavoitteena oli tehdä asioita kokeellisesti. Oppilaat saivat kokea luovuuden hauskana happening-tyyppisenä tekemisenä, jonka aikaansaannokset ikuistettaisiin kameralla.

Pinjan upea paperipäähine

Paperivaatteet rakennettiin suoraan oppilaan päälle noin tunnissa. Paperi rapisi ja syntyi helmaa, päähinettä, viittaa. Oppilaat auttoivat toinen toisiaan ideoiden toteuttamisessa. 

 

Kun asut ja asusteet olivat valmiita, menimme läheiseen puistoon kuvausretkelle. Omaa uskallusta harjoitettiin esiintymällä erikoisessa paperiasussa ihmisten ilmoilla. Tytöistä tämä oli hauskaa ja hieman jännittävääkin.

Tytöt saivat miettiä, miten ja missä haluaisivat tulla kuvatuksi. Millaista olisi olla veistos puistossa? Entäpä metsän tyttö? Miten ja mistä kulmasta asu tulisi parhaiten esiin kuvassa?

Valokuvaaminen tapahtui vuorovaikutteisesti opettajan ja oppilaiden yhteistyönä.

 

Kun tarkastelimme kuvia yhdessä, tytöt olivat niihin hyvin tyytyväisiä. Kokemus lisäsi rohkeutta ja hienot kuvat itsestä palkitsivat tekijänsä. Saimme hitusen kosketuspintaa voimauttavan valokuvan mahdollisuuksiin.

 

 

Opetuksen teema liittyy valtakunnalliseen kuvataidekoulujen liiton juhlateemaan "pukeutuminen ja koristautuminen".

teksti: Johanna Kivioja

kuvataideopettaja

Valkeakosken kuvataidekoulu

kuvat: Johanna Kivioja ja 3a-ryhmän oppilaat

Sykkyröitä, mykkyröitä

 

Annoin 8-vuotiaiden ryhmässäni oppilaille  tehtäväksi muotoilla paperisavesta luovasti ja kokeilevasti mitä erilaisempia sykkyröitä ja mykkyröitä. Oppilaat leipoivat savesta pitkää nauhaa, jota he kietoivat solmuiksi, mytyiksi ja lonkeroiksi. Innoissaan he valmistivat sykeröitä melkoisen kasan.

 

Oppilaiden innon saattelemana teetin sykeröveistoksia myös 6-7-vuotiaiden ryhmässä. Samantapaisia abstrakteja saviveistoksia alettiin valmistaa myös muiden opettajien 6-11-vuotiaiden ryhmissä. Veistoksia tehdessämme keskityimme muotoilun hauskuuteen ja koettelimme hieman rakenteiden "rajoja". Päätimme maalata ja koristella nämä abstraktit veistokset erilaisin slipeillä  ja majolikaväreillä.

8-vuotiaiden sykerö tehtävänanto sai sen sijaan toisenlaista jatkoa: aloimme valmistaa mielikuvitusotuksia, joiden vartalona savimytty toimisi. Jokainen oppilas teki useita erilaisia eläinten päitä, jalkoja, häntiä, siipiä..,jotka keraamisen polton jälkeen sekoitettiin yhteisesti käytettäväksi materiaalipääomaksi. Näistä osasista oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat omat otuksensa. Kokoamisen ja maalaamisen jälkeen sattuman, mielikuvituksen ja luovuuden tuotteet olivat valmiita.




Valmiista otuksista oppilaat ottivat itse valokuvia. He valitsivat, minkä väristä taustaa vasten ja millaisessa valaistuksessa he haluaisivat otuksensa kuvattavan. Kuvaus toteutettiin tiimityönä.




teksti: Johanna Kivioja
kuvataideopettaja

Valkeakosken kuvataidekoulu

Eliaksen otus hohtelee pimeässä

Teokset toteutettiin lukuvuonna 2010-2011 Valkeakosken kuvataidekoulussa.

Unelmien maisemissa värien voimaa!

8-vuotiaan Vilman unelmien maailma

         

                    

Teimme 7-8-vuotiaiden ryhmässäni pitkään kestävän Unelmamaailma-tehtävän, jossa oli monia eri vaiheita. Oppilaat saivat aluksi tietää, että tekisimme maalauksen, jonka pintaan tulisimme kiinnittämään keramiikasta tehtyjä hahmoja. Opettajana asetin työlle tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että työskentely tarjoaisi oppilaille voimauttavia kokemuksia väreistä ja siitä, että he saisivat kuvata ihaniksi kokemiaan asioita. Toisekseen halusin tutustuttaa oppilaita monivaiheiseen työskentelyyn, jossa opitaan uusia tekniikoita kokeillen ja huomataan, kuinka työ rakentuu pala palalta kokonaisuudeksi.

Aloitimme savityöstä, jossa jokainen oppilas keksi itselleen ihmismäisen unelmahahmon käyttäen mielikuvitustaan ja luonnostellen hahmoa piirtämällä. Hahmo toteutettiin paperisavesta muotoilemalla. Syntyi merenneitoja, hevostyttöjä, keijuja... 

Venlan unelmahahmon ystävä on merihevonen

Vilman unelmahahmo lentelee

Pinja K:n unelmahahmo on merenneito

Seuraavaksi ryhdyimme miettimään, millaisessa ihanassa paikassa tämä hahmo oleskelee ja elää, millaisia ystäviä hänellä on, ja minkälaisia  asioita sen ympäristöstä löytyy. Näitä asioita muotoiltiin reliefimäisesti savesta useammalla opetuskerralla. Keraamiset esineet kuivatettiin, maalattiin ja poltettiin.

Maalaus toteutettiin pohjustetulle kovalevylle. Maalausvaiheeseen virittäydyimme katselemalla taidekuvia Marc Chagallin  maalauksista, joissa hahmot lentelevät taivaalla ja värit luovat voimakkaasti tunnelmia.

Marc Chagallin maalaus

Marc Chagallin maalaus

Oppilaat suunnittelivat teoksensa sommitelmaa kokeilemalla ja siirtelemällä keraamisia hahmojaan, kunnes heitä miellyttävä sijoittelu löytyi. Esineiden kanssa sommittelu oli kuin leikki, ja hyvin havainnollinen tapa tutkia, miten työ muuttuu hahmojen vaihtaessa paikkoja. 

Maalauksessa kokeilimme ensi kertaa öljyväreillä maalaamista palettiveistä käyttäen. Maalaaminen oli kokeilevaa. Kannustin oppilaita valitsemaan värejä, jotka tuntuvat itselle tärkeiltä, joista he saavat voimaa, ja joita on heidän mielestään ilo katsella; unelmavärejä. Ja näitähän tytöiltä löytyi, muitakin kuin pinkki.

Iidan keijun maailma: Veden alla on pieni kioski. Keiju asuu simpukassa ja sitä vartioi myrkkykukka.

Pinja K:n merenneidon valtakunta

Maalausten kuivuttua liimasimme hahmot paikoileen ja lisäsimme niihin tyttöjen haluamia materiaaleja kuten lankoja hiuksiksi. Tekeminen oli hauskaa ja palkitsevaa.

 Kehysten tekoa varten koko työ liimattiin isolle pahville, maalauksen kehykset valmistettiin paperimassasta, maalattiin guassiväreillä ja koristeltiin esimerkiksi helmillä. Kun oppilaat saivat mahtavat työnsä valmiksi, he kirjoittivat niistä tarinoita ja runoja. 

Venla kertoo: Paikka on outoakin oudompi,ja siellä asuu outoa oudompi miekkakala, merikäärme, outoa oudompi mustekala ja oudoista oudoin ihminen. Outoa oudompi merikäärme on katkaissut häntänsä oudossa tilanteessa, meressä on keltaisia outoja pilkkuja,työni on oudoista oudoin ja siksi hauska.

AnnaStina kertoo: Työni kertoo hevoshulluista, jotka pitävät ratsastuksesta ja muustakin. Hevosen mielestä hoitajat ovat kivoja ja ponin mielestä koko päivän kohokohta on se, kun pääsee laitumelle.

Pinja P kirjoitti työstään runon.

 Pinjan runo kuvastaan: "The sea dragon on valtava, rokkari on valtava, ja sen diskokoti. Musta neito meressään kantaa pahuutta käsissään. Puu-tuo suloinen-on kädet pehmeät sen.Kun oksa heiluu huiskien, pieni hopeatähti lentää taivaalta mereen päin.Niin on. "

 

 2a-ryhmän tyttöjen Unelmamaailmatyöt olivat esillä  Valkeakosken kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä Voipaalan taidekeskuksessa 2011.

 teksti ja kuvat:

Johanna Kivioja

 kuvataideopettaja

 Valkeakosken kuvataidekoulu

                               

Kaupunki näyttelytilana: Mediapajan kaupunkikartoitus Porissa

Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelykierroksella kierrettiin 11 eri kohdetta Porin ydinkeskustassa.

Valkeakosken kuvataidekoulun mediapajan 12- 15- vuotiaat oppilaat kävivät Porissa näyttelyretkellä lauantaina 21.5. Retkellä tutustuttiin Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelyihin, käytiin Porin Taidemuseon ECO ART- näyttelyssä ja tehtiin samalla pienimuotoista kaupukitutkimusta kävellen Porin keskustassa.

Oppilaat kartoittivat Vähäx Valottaa- näyttelyitä ja sitä miten kaupunkitila toimii näyttelytilana ja missä paikassa näyttelyt voisivat olla esillä Valkeakoskella.

Kaupunkikartoitus alkoi Antinkadun Vähäx Valottaa- festivaalikeskuksesta. Näyttelyiden ”Läiskis&Loiskis” vedenalaisten valokuvien äärellä viihdyttiin. ”Tämä näyttely sopisi esille Valkeakosken Uimahalliin tai Liikuntahalliin sillä esim. video oli kuvattu uimahallissa ja kuvissa oli myös liikettä”. Myös  ”Camera Obscura” kiinnosti. Pimeässä huoneessa näki, miten huoneen vastapäisellä seinällä olevan pienen reiän kautta siivilöityvä valo piirsi kuvan ulkona olevasta katunäkymästä seinälle. Heijastuva kuva oli pehmeäreunainen ja ylösalaisin seinällä. ”Oli hieno se pimeä paikka”.

Seuraavaksi mentiin katsomaan koskilaisten oma näyttely Porin Kauppahalliin, joka on tunnelmallinen vanha kauppahalli ”Tämähän on kuin Viipurin kauppahalli”. Kauppahalli oli täynnä ihmisiä. Kuvien lähelle ei päässyt ellei mennyt Kotiruoka- lounaspaikkaan istumaan, jonka seinillä kuvat olivat. ”Hyvin aseteltu, tämä meidän näyttely sopisi vaikka Koskikaraan tai Voipaalaan tai Mama´s Cafe´n seinille”.

Omasta näyttelystä jatkettiin Yrjönkadun kohteita Petra´s Cafen ja Ice Cream Housen kautta kauppakeskuksiin.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Ilo-Suru-Kauhu-Ihastus

Kauppakeskus BePOPissa oli esillä kaikkien Vähäx Valottaa- festareille osallistuneiden lasten ja nuorten kasvokuvat. Naamaseinästä näki kuinka valtava määrä osallistujia on ollut. ”Kääk missä mää oon”.

Yrjönkadun kohteista siirryttiin Eteläpuistoon, jossa oli Satakunnan Työn Toimitus. Tässä kohteessa oli näyteikkunanäyttely porilaisten nuorten dokumenttivalokuvaprojektista ”Polkuja”, jossa oli kuvattu oman asuinympäristön muodostamia polkuja. ”Polku-teema oli hieno ja näyttely näkyi hyvin kaupunkitilassa, tämä näyttely sopisi Valkeakoskella bussipysäkeille tai johonkin isoon ikkunaan”.

Reitillä oltiin kuljettu jo melkein ympyrän ja oltiin taas Antinkadulla. Antinkadun Cafe´Ratsulassa oli esillä kesäleirin vauhtia ja tunnetta raumalaisten nuorten kuvaamana. ”Kyl noi jotkut liikkuu, nää vois olla esillä Koskissa jossai koulus :D”.  ”Liikettä oli saatu aikaan erilaisilla toistoilla. Kuvat oli esillä ylhäällä kahvion seinässä, vähän piilossa. Voisivat olla esillä Musiikkikirjastossa”.

Sitten käveltiin Gallen-Kallelankadulle, jossa oli esillä Porin lasten ja nuorten kuvataidekoulun näyttely ”Sininen Pohja”. Kuvat olivat eri ikäisten valokuvaustyöpajan oppilaiden kuvaamia. Valokuvat olivat esillä siten, että ne kiersivät Porin kuvataidekoulun päärakennuksen ulkoseinää. Kuvat oli niitattu seinään kiinni. ”Liike on tehty ilmeiden ja pallon avulla, kohde oli ulkona, hieno idea ja kuvat olivat hyvin havaittavissa kaupunkitilassa, nämä kuvat sopisivat kiertämään kuvataidekoulun seinää tai musaopistolle”. ”Minä sijoittaisin nämä kuvat teatterille”.

Toinen Gallen-Kallelankadun kohde oli Porin kaupunginkirjasto-Satakunnan maakuntakirjasto, jossa pallo teema jatkui. Päiväkotiryhmä- Vintiöt oli kuvannut suurta punaista palloa liikkeessä ja liikkuneet itse sen mukana. ” Lapset liikuttelivat punaista palloa paikasta toiseen. Kuvat löytää, jos sattuu tulemaan kirjastoon. Kuvat voisi, kuten täälläkin, sijoittaa kirjastoon”.

Viimeinen kaupunkikierroksen kohde oli Porin Taidemuseossa Etelärannassa. Näyttelyn nimi oli ”Mikä meitä liikuttaa?”. Näyttelyssä kohtasivat tanssi ja valokuvaus. Kuvaajat olivat Taivallahden yläasteen 7-8- luokkalaisia. ” Kuvissa oli hienosti käytetty valon liikettä, ne sopi kahvilaan hyvin, Valkeakoskella ne sopisivat johonkin Valkeakoski-opistossa tai johonkin kahvilaan Koskissa”.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Liike ja Liikutus

ECO-ART- näyttely Porin Taidemuseossa

Vähäx Valottaa- kaupunkikierroksen jälkeen tutustuttiin ECO-ART- näyttelyyn Porin Taidemuseossa. Eco-Art näyttely oli kooste kansainvälistä maa- ja ympäristötaidetta. Näyttelyn taideteokset ottivat kantaa ympäristökysymyksiin ja olivat vuorovaikutuksessa sekä paikallisen että globaalin ympäristön kanssa. Tämä näkyi esimerkiksi teosten epätavallisissa materiaaleissa. Yksi teos koostui Porin Taidemuseon ilmastointikanavien pölystä, toinen paikallisesta vedestä ja puusta. Luonnonmateriaaleja, roskia ja tuulen mukana katoavia teoksia oli esillä myös vain valokuvina. Usein maa- ja ympäristötaide onkin luonteeltaan juuri sellaista, että siitä ei jää mitään konkreettista materiaa jäljelle. Teokset saattavat olla olemassa vain hetken, kunnes muuttavat muotoaan tai katoavat luonnon kiertokulun mukana. Ainoa teoksen olemassa olosta muistuttava materia saattaa olla ainoastaan valokuva tai video, joka toimii dokumenttina ja tuo teoksen taideyleisön nähtäville museoon.

Kuvataidekoululaiset tarkastelivat taideteoksia kiinnostuneina. He saivat tehtäväksi kirjoittaa kommentteja suosikkiteoksestaan ja tehdä luonnospiirustuksen omasta ympäristötaideteoksestaan.

Kuvataidekoululaisten suosikkiteos oli taiteilija Chris Druryn ”Hiilinielu”. Taiteilija oli tehnyt teoksen paikallisesta koivupuusta ja muodostanut siitä valtavan, halkaisijaltaan noin 10 metriä, ympyrämuodon keskelle museosalia.

Ympäristötaideteoksen piirustusluonnos.

”Puut käyttävät yhteyttäessään hiilidioksiidia, vettä ja auringonvaloa. Tuloksena syntyy sokeria ja happea. Puut puhdistavat ilmaa. Etenkin kaupungeissa, joissa on paljon puita, ilma on puhtaampaa. Metsät puhdistavat ilmaa ja siksi niitä ei saisi kaataa. Tekisin taideteokseni UPM:n ja Musiikkiopiston välille. Käyttäisin materiaalina kiveä. Siinä kuvattaisiin, kuinka ihminen kaataa sitä auttavia puita.”

” Kai se Hiilinielu jotenkin kuvas sitä kuinka puita ei sais tuhlata turhaan koska happi loppuu muuten. Omassa ympäristötaideteoksessani käyttäisin kukkia ja tekisin niistä hienon semmosen jutun, mitä voi kattoo korkeemmalta ja siinä lukee Valkeakoski :DD Tekisin sen Apialle.”


Teksti pohjautuu oppilaille antamaani kirjalliseen retkitehtävään, jossa tarkasteltavana oli kaupunkitila ja esillä olevat taidenäyttelyt.

teksti ja kuvat: Anja Helminen

kursivoidut kommentit: mediapajan oppilaat

Media-installaatio kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä

Animaatiolavaste. Tekijät Laura ja Ronja.

Mitä mediapajassa tehdään?
Mediapajassa tehdään kuvia animaation, videon ja valokuvan eri tekniikoilla. Kuvien lisäksi tehdään itse äänimaisemia animaatioihin ja lyhytelokuviin.
Medipajassa opetellaan tekemään kuvia mediataiteen välineillä. Tutuksi tulevat digitaalisen järjestelmäkameran käyttö ja valokuvaus, digitaalisen videokameran käyttö ja videokuvaus, valokuvan muokkaus, erilaiset animaatiotekniikat, elokuvan tekeminen ja video- ja äänieditointi tietokoneella. Näyttelyretkillä tutustutaan kuva- ja mediataiteen historiaan ja uusimpaan nykytaiteeseen.

Animaatiolavaste. Tekijät Laura ja Ronja.

Tehdäänkö mediapajassa kaikki työt tietokoneella?
Ei tehdä. Mediapajassa työskennellään paljon myös piirtäen ja muovaillen ja rakennellen, kun tehdään animaatioteoksia. Animaatioteoksissa puolet on kuvan tekemistä käsin ja puolet tietokoneella. Animaatiotekniikoita on monia erilaisia esim. piirrosanimaatio ja pala-animaatio. Niissä kuvat suunnitellaan käsikirjoituksen pohjalta ja tehdään käsin piirtäen ja väripapereista leikaten. Sama koskee muovailuvaha-animaation tekemistä. Ensin muovaillaan hahmot, rakennetaan lavasteet ja sitten vasta kuvataan ja lopuksi päästään editoimaan ja tekemään äänimaisemaa animaatioon. Animaatiot tehdään usein pienissä ryhmissä tai pareittain. Myös yksin animaation tekeminen onnistuu mainiosti.

Minkälaisia aiheita mediapajassa käsitellään?
Tänä vuonna on ollut valokuvauksen teemavuosi, koska mediapajaiset osallistuvat Vähäx Valottaa- lasten ja nuorten valokuvafestivaalille omilla valokuvateoksillaan. Tässä festarissa aiheena on ollut liikutus, liike, ja suuret tunteet. Mediapajalaisten valokuvista on esillä näyttely Porissa. Näyttelyn nimi on "Liike ja liikutus" ja "Ilo-suru-kauhu-ihastus". Mediapajalaiset tekevät näyttelyretken festareille toukokuun 21. päivä.
Animaatioissa aiheina on ollut esim. mediaa kommentoivan animaation suunnittelu ja tekeminen, joista monet onnistuivat kiitettävästi. Esim. Ville Ristolan animaatiot " Poliitikot säätää" ja "Darkness". Kummatkin animaatiot ovat nähtävillä sekä kevätnäyttelyssä että kuvataidekoulun youtube-kanavalla (kuvataidekouluVLK). Ja Simo Laitisen animaatio "Minecraft", jossa myös äänimaisema on kokonaan Simon omaa käsialaa. Ensi vuonna on taas eri aiheet. Samoja aiheita ei toisteta ettei käy tylsäksi. Kivaa pitää olla ja siinä samalla myös opitaan tekemään.

Mitä kaikkea media-installaatiossa on esillä kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä?
Voipaalan Taidekeskuksen alakerrassa on mediapajojen media-insallaatio, jossa on esillä lukuvuoden aikana tehtyjä animaatioita ja pieni kooste valokuvista, jotka on esillä Porissa Vähäx Valottaa- festivaalilla. Installaatiossa on mukana myös perusryhmiä, jotka ovat tehneet animaatiota tänä vuonna. Installaatiossa on hyvin nähtävissä se tekemisen prosessi, joka animaation tekemiseen liittyy. Paljon suunnittelua, piirtämistä, lavasteiden tekemistä, käsikirjoitusta, kuvausta, editointia ja äänimaisemien tekemistä.

Media-installaatio on nähtävissä Voipaalan taidekeskuksen alakerrassa 29.5.2011 asti.

teksti ja kuvat: Anja Helminen

Taiteen voimauttava vaikutus

Olin kuvataidekoulun näyttelyn avajaisissa Voipaalan Taidekeskuksessa. Juttelimme siinä taiteilijatyökaverini kanssa, kun Kari Rydman pörähti seuraamme. Rydman kiitteli ja kehui näyttelyä upeaksi ja oli ilahtunut lasten ja nuorten teoksista. Jutustelu kääntyi nykytaiteeseen. Rydman totesi, että nykytaiteilijat alkavat toistaa itseään, havaittuaan kerran läpi menneen tyylin menestyksekkääksi. Minä totesin, että tuskin kukaan nykytaiteilija tekee luovaa työtään siltä pohjalta mikä myy ja toissijaisesti siltä pohjalta mikä on taiteen sisältö ja tekemisen prosessi. Sama pätee myös musiikin tekemiseen: alkavatko musiikin tekijät toistaa itseään havaittuaan kerran yhden sävellyksen menestyneen? Rydman kertoi omasta taiteen tekemisen tavastaan, metodistaan tehdä musiikkia. Siitä oli mielenkiintoista kuulla. Lajista riippumatta taiteen tekemiseen pätee lopulta samat lainalaisuudet, oli kysymyksessä sitten kuvataide, elokuva, musiikki, tanssi, kirjallisuus tai teatteri. Kaikissa taiteen tekeminen on niin merkityksellistä tekijälleen, että taiteen tekemisestä tulee osa elämää, elämäntapa tai jopa ammatti.
Tiivis tunnelma jatkui avajaisissa.

Vaikka näyttelyn avajaiset osuivat samalle päivälle eduskuntavaalien kanssa, se ei verottanut väkeä avajaisista. Avajaiset alkoivat jatkotyöpajan keskustelutilaisuudella klo 12, johon oli kutsuttu vain oppilaiden vanhemmat ja muu lähipiiri. Kuvataidekoulun 18-vuotiaat jatkotyöpajan päättötyöntekijät esittelivät omat päättötyönsä ja opettajat sekä rehtori esittivät kysymyksiä ja kommentteja teoksista. Vanhemmat kiittelivät tilaisuutta ja sanoivat sen avaavan teokset ja päättötyöt syvälliselle tasolle sen ansiosta, että oli mahdollisuus kuulla tekijöiden itse kertovan omista teoksistaan.
Päättötöissä oli nähtävissä nuorten oma ajattelu ja ilmaisuvoima. Päättötöiden aiheet olivat nuorten omasta elämästä ja kokemusmaailmasta lähtöisin. Osa päättötöistä puhutteli henkilökohtaisen lisäksi myös yleisemmällä tasolla kantaaottavasti. Monet näyttelyssä olevat oppilaat ovat aloittaneet opinnot kuvataidekoulussa jo 6-vuotiaana. Jatkotyöpajassa oppilailla on ollut mahdollisuus jatkaa kuvataideharrastustaan ja tehdä päättötyö kuvataidekoulusta. Päättötyö koostuu oppilaan taiteellisesta teoskokonaisuudesta ja päättötyöprosessia kuvaavasta portfoliosta, johon liittyy myös itsearvio. Portfoliot ovat luettavissa jatkotyöpajan näyttelyn yhteydessä Voipaalan Taidekeskuksen alakerran näyttelysaleissa.

Jenni Jokisen päättötyö "Korjaamaton"

Jenni Jokinen esitteli päättötyönsä "Korjaamaton". Päättötyön kolme kipsimuotista valettua naisen torsoa kuvasi naisen elämän käänteitä ja haasteita olla nainen, riippumatta ympäristön asettamista valmiiksi annetuista malleista. Korjaamaton kuvasi myös sisimmän särkyvyyttä, jota ei saa korjattua kuin ulkokuorta.

yksityiskohtia Johanna Veuron päättötyöstä "One Piece"

Johanna Veuro esitteli päättötyönsä "One Piece", joka koostui käyttöesineiksi tarkoitetuista keraamisista kulhoista ja palapelin muotoon tehdystä keraamisesta taulusta-retroauto. Omaa kämppää, juhlia ja elokuvailtoja ajatellen tehdyissä esineissä luki popcorn, candy, chips ja kulhojen seurana oli keraaminen love-teksti. Retroautossa oli upeaa materiaalin tuntua, keramiikka alkoi näyttää metallilta.

Osa Maarit Niemisen päättötyöstä "Into the light"

Maarit Nieminen esitteli päättötyönsä "Into the light", joka koostui suuresta akryylimaalauksesta ja kahdesta paidalle maalatusta maalauksesta. Päättötyön aiheena ollut punainen ruusu sekä siivet ja linnut kuvasivat pimeydestä valoon pyrkimistä. Suuren maalauksen goottihenkisyys ja värimaailman pelkistetty skaala jatkuu paidoissa olevissa maalauksissa, joissa on ripaus tatuointitaiteesta tuttua tyyliä.

Osa Ella Salmisen päättötyöstä "Game over"

Ella Salminen esitteli päättötyönsä "Game over", joka oli kokonaisuus eri tekniikoilla tehdyistä kuvista. Valokuvien skeittaajat sekä Super Mario-maalaus, Pariisin muistokartta, labyrinttipiirros Missä olet rakkaani? ja Mallia naisille kollaasityö muodostavat leikkisän ja raikkaan kokonaisuuden, joka sanoo pelin olevan loppu. Teoksissa peli ja liikkuminen paikasta toiseen ovat läsnä. Kantaaottavan Mallia naisille kollaasin anorektisen laihat mallit ja tukeva piparkakkumuotti saavat uuden merkityksen, joka kysyy minkälaista kehonkuvaa muotilehdet tarjoavat nuorille naisille ja tytöille.

Osa Noora Murronmaan päättötyöstä "Tyttö tylleissä"

Noora Murronmaa esitteli päättötyönsä "Tyttö tylleissä", joka koostui kahdesta suuresta akryylimaalauksesta ja kolmesta valokuvasta. Päättötyön aiheena on päivä prinsessana, joka kuvaa päivää jolloin ei päässyt vanhojen tansseihin kavereiden kanssa. Valokuvissa tyttö ottaa oman vanhojentanssi päivänsä haltuun ja poseeraa tyllimekossa päivän prinsessana. Maalauksissa tyttö kiipeää tarmokkaasti tyllimekossa ja korkokengissä koulun paloportaita ja istuu koulun rappusilla odottaen tanssin alkamista.

Taiteella on voimauttava vaikutus. Taide voimauttaa, eheyttää ja antaa positiivista energiaa niin tekijälleen kuin katsojillekin. Voimauttavia hetkiä koettiin kuvataidekoulun jatkotyöpajan keskustelutilaisuudessa ja näyttelyssä kuin myös koko kuvataidekoulun kevätnäyttelyssäkin.
Kuvataidekoulun näyttely on avoinna Voipaalan Taidekeskuksessa 29.5.2011 asti.

teksti ja kuvat: Anja Helminen

Taidehistoria Valkeakosken kuvataidekoulun opetuksessa

Kuvataidekoulussa tutustutaan taidehistoriaan kuvia katsomalla ja tutkimalla. Hyviä keinoja tutustua taidehistoriaan ja yksittäiseen taideteokseen, on taideteosjäljennös-tehtävä ja kirjallinen taideteos-analyysi.

Taidehistoria suhteessa muuhun historiaan
Taide peilaa aina omaa aikaansa ja yhteiskuntaa, jossa se syntyy. Taiteilijat luovat historiaa. Ilman taiteilijoita ei olisi kuvataiteen historiaa, ei mediataiteen historiaa, ei musiikin historiaa, ei kirjallisuuden historiaa. Kuvataiteen tyylisuunnat ovat aikansa taiteilijoiden keksimiä ja kehittelemiä taidesuuntauksia, joista historiankirjoittajat ja taiteen tutkijat ovat kirjoittaneet kirjoja.

Vasemmalla: Ranskalaista fauvismia, Henri Matissen maalaus Tanssi vuodelta 1909. Oikealla: Der Blaue Reiter-taiteilijaryhmästä Wassily Kandiskyn maalaus Musta Kaari vuodelta 1912.

1900-luvun alku Euroopassa
1900-luvun alkuvuosikymmenen Euroopassa oli vallalla samanaikaisesti useampia taiteilijoiden perustamia taidesuuntauksia, joista merkittävimmät ovat kubismi, ranskalainen fauvismi, Der Blaue Reiter-ryhmä ja saksalainen ekspressionismiryhmä Die Brücke. Kubismin keksi ja kehitti Pablo Picasso kaverinsa Georges Braque´n kanssa vuoden 1910 tienoilla Pariisissa. Ranskalainen fauvismi sai nimensä Henri Matissen johtaman taiteilijaryhmän näyttelystä Pariisissa, jolle kuvaavaa oli sana villipedot (ransk. les fauves). Saksalaista ekspressionismia edusti Die Brücke (silta) - taiteilijaryhmä Ernst Ludwig Kirchnerin johdolla. Abstraktimpaan suuntaan mentiin Saksassa Wassily Kandinskyn johtaman Der Blaue Reiter (sininen ratsastaja) - ryhmän taiteessa. 1900-luvun alkuvuosikymmen oli Euroopan kuvataiteessa suurten uudistusten aikaa, jota varjosti ensimmäisen maailmansodan syttyminen vuonna 1914.

Suomen taiteen Kultakauden maalauksia. Vasemmalla: Hugo Simbergin maalaus Haavoittunut Enkeli vuodelta 1903. Haavoittunut Enkeli teos valittiin Maamme Tauluksi Ateneumin Taidemuseossa vuonna 2006. Oikealla: Akseli Gallen-Kallelan maalaus Poika Ja Varis vuodelta 1884.

1900-luvun alku Suomessa
Venäjän Suomessa kuvataide eli murrosvaiheessa 1880-luvulta 1900-luvun alkuvuosikymmenelle. Suomen kuvataiteen murrosvaihe osui samoihin aikoihin Euroopassa vallalla olleiden, edellä mainittujen, taidesuuntausten kanssa. Ajanjaksoa nimitetään Suomen taiteen Kultakaudeksi. Erikoista ja uutta kaudessa oli se, että suomalaiset taiteilijat alkoivat kuvata aiheita Suomesta: ihmisiä, luontoa, arkipäivän tapahtumia ja muotokuvia suomalaisista vaikuttajista. Kultakausi on Suomen taiteen ensimmäinen kansallinen taidekausi, joka ammensi inspiraationsa suomalaisuudesta Akseli Gallen-Kallelan johdolla. Kausi päättyi jo vuonna 1910, mutta sen kuvastama suomalaisuuden ilmapiiri viitoitti tietä myöhempään valtiolliseen itsenäistymiseen vuonna 1917.

Vasemmalla: 11-vuotiaan Ellin maalaus Albert Edelfeltin maalauksesta Aino Acktén muotokuva. Oikealla: 11-vuotiaan Roosan maalaus Amelie Lundahlin maalauksesta Tyttö Syysmaisemassa.

Taidehistoria on kuvataiteen opetuksessa yksi inspiraation lähde ja tiedollisen oppimisen lähtökohta. Valkeakosken kuvataidekoulussa taidehistoriaan tutustutaan soveltaen jo 7-8- vuotiaiden ryhmistä lähtien. Taidehistoriallisiin pääteoksiin ja tyylisuuntauksiin tutustutaan kuvia tutkimalla, keskustelemalla ja katsomalla, mitä kuvat esittävät ja mistä elementeistä ne koostuvat. Myös nykytaiteeseen tutustutaan samoilla keinoilla. Retkien yhteydessä taiteeseen tutustutaan näyttelyissä katsomalla teoksia.

Vasemmalla: 11-vuotiaan Ollin maalaus Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta Palokärki. Oikealla: 11-vuotiaan Emilian maalaus Magnus von Wrightin maaluksesta Uiveloita.

Tutustutin 11-vuotiaat oppilaani suomalaisen taiteen Kultakauteen. Katsoimme kuvia kirjasta: Suomen Taiteen Kultakausi. Tehtäväksi annoin taideteosjäljennöksen tekemisen yhdestä omavalintaisesta Kultakauden ajan maalauksesta. Tehtävä oli kolmi-osainen. Ensin oppilaat tutkivat mitä kuvassa on, piirtämällä kuvan lyijykynällä paperille. Sen jälkeen tutkittiin, minkälaisesta väripaletista maalaus koostuu. Oppilaat maalasivat guassivärein kuvan paperille. Kolmannessa vaiheessa aloitettiin varsinainen taideteosjäljennös jo kertaalleen piirtäen ja maalaten tutkitusta kuvasta. Taideteosjäljennös-tehtävä on klassinen kuvataiteen perusosaamisen harjoittelutehtävä. Teosjäljennös-tehtävä kehittää havaintokykyä, silmän ja käden yhteistyötä ja jättää muistiin palasen myös taidehistoriaa.
11-vuotiaiden oppilasryhmäni Kultakausi taideteosjäljennös - maalauksia on mahdollisuus nähdä tänä keväänä Valkeakosken kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä Voipaalan Taidekeskuksessa 17.4.-29.5.2011. 

teksti ja kuvat: Anja Helminen

Kuvataidekoulun mediapaja kommentoi mediaa

Valkeakosken kuvataidekoulun mediatyöpajassa kommentoitiin mediaa animaation keinoin.

13-15-vuotiaat mediatyöpajan oppilaat saivat tehtäväksi ideoida ja toteuttaa mediaa kommentoivan animaation. Lähestymistavat olivat monenkirjavat. Liikkeelle lähdettiin politiikasta, pelimaailmasta, iPhonen huonosta pakkasen kestävyydestä, Tokio Hotelista ja monesta muusta mediapajan nuoria kiinnostavasta aiheesta. Nuoret valitsivat aiheensa oman kiinnostuksen mukaan ja käyttivät inspiraation lähteenä eri median kanavia nettilehdistä youtube-kanaviin. Luovan suunnittelutyön jälkeen aiheet tiivistyivät käsikirjoituksen, kuvauksen ja editointivaiheen kautta valmiiksi animaatioksi. Osa oppilaista teki animaationsa yksin omana työnä ja osa ryhmätyönä yhteistyössä muiden kanssa.
Animaatioissa on näkyvillä oppilaiden oma ilmaisu ja kiinnostus lähtökohtana olevaa aihetta kohtaan.

Animaation tekemisessä täytyy nähdä paljon vaivaa ja olla kärsivällinen, koska työn eteneminen on hidasta. Animaation tekemiseen tarvitaan myös rutkasti luovaa suunnittelutaitoa kaikilla animaation tekemisen osa-alueilla: käsikirjoituksessa, hahmojen suunnittelussa, kuvauksessa, editoinnissa ja äänisuunnittelussa. Kaikkea tätä harjoitellaan ja opetellaan mediatyöpajassa.

Katso youtube-linkistä 13-vuotiaan Villen taidolla tehty animaatio Poliitikot säätää.

 Ville kertoo: " Valitsin aiheen oikeastaan siltä pohjalta mikä tuli ekana mieleen. Animaationi juonen voi lyhyesti sanoa näin: Poliitikot säätää eri tilanteissa esim. karaokessa. Animaationi kommentoi mediaa mm. niin, että siinä lytätään Matti Vanhasta ja siinä on muutenkin poliitikkojen juttuja."

Villen animaation Poliitikot säätää ja monia muita Valkeakosken kuvataidekoulussa tehtyjä animaatioita on mahdollisuus nähdä tänä keväänä kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä Voipaalan Taidekeskuksessa 17.4.-29.5.2011.

teksti: Anja Helminen

Mediataiteesta

Mitä on mediataide?

Mediataide on kehittynyt Suomessa 1980-luvulta lähtien omaksi taiteenlajikseen perinteisten taiteenlajien joukkoon. Mediataide käyttää ilmaisuvälineenä uutta teknologiaa ja digitaalista mediaa.
Kun puhutaan mediataideteoksista, niillä tarkoitetaan pääsääntöisesti videotaidetta, valokuvataidetta, animaatiotaidetta, erilaisia virtuaalitaideteoksia, pelimuotoisia taideteoksia ja näiden yhdistelmiä.
Mediataiteella tulee olemaan yhä suurempi merkitys tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa tiede ja taide ovat luovassa vuorovaikutus-suhteessa keskenään.

Suomen mediataiteilijoiden kenttä on järjestäytynyt oman organisaation alle. Suomalaisen mediataiteen asioita ajava järjestö on Muu ry. Suomalaista mediataidetta tukee mm. AVEK, joka on suomalaisen audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus. Joulukuussa 2009 suomeen perustettiin uusi mediataidetta tukeva verkosto -Suomen Mediataideverkosto- joka edistää mediataiteen yhteiskunnallista ja kulttuurista asemaa suomessa.


Suomalaisia mediataiteilijoita kotimaassa ja maailmalla:

Eija-Liisa Ahtilan videoinstallaatio Where is where? - Missä on missä? on esillä
Turussa osana ARS11-näyttelyä. Teos on ensimmäistä kertaa esillä Suomessa.

Suomalainen mediataide on korkeatasoista ja myös kansianvälisesti erittäin arvostettua. Suomi on ollut tien näyttäjänä mediataiteen saralla ympäri maailmaa. Mediataiteen sisällölliset lähtökohdat ja ilmaisumuodot ovat yhtä monenkirjavat kuin perinteisessäkin taiteessa. Perinteisiin taidemuotoihin verrattuna mediataide on enemmän yhteiskunnallista, yhteiskuntakriittistä ja kantaaottavaa. Mediataidetta tehdään myös perinteisin välinein esim. piirtämällä ja maalaamalla ja yhdistämällä perinteiset tekniikat digitaalisen median tekniikoihin.

Suomalaisia mediataiteen tekijöitä ovat mm. Eija-Liisa Ahtila, joka on kansainvälisesti ehkä tunnetuin suomalainen mediataiteilija. Hän tekee lyhytelokuvamaisia videoinstallaatioita, joiden tarinankerronnassa on aina tietty psykologinen lataus. Teokset on useimmiten installoitu tilaan monikanava-projisointina. Ahtilan videoinstallaatio "Where is where? - Missä on missä?" on mahdollisuus nähdä nyt (15.1.-29.5.2011) Turussa osana ARS11 näyttelyä, teos näytetään nyt ensi kertaa Suomessa.
Toinen tunnettu ja myös kiistelty suomalainen mediataiteilija on Teemu Mäki, joka käyttää teoksissaan videon ja valokuvan lisäksi, piirustuksen ja maalauksen eri tekniikoita. Mäen teokset ovat vahvasti yhteiskuntakriittisiä ja kantaaottavia, ja tämän vuoksi myös paljon huomiota ja keskustelua herättäneitä. Mäki vaikuttaa kuvataiteen professorina Taideteollisessa Korkeakoulussa Helsigissä.
Viime aikoina paljon julkisuutta saanut Ars Fennica 2010 voittaja skotlantilais syntyinen Charles Sandison on myös yksi kansainvälisimpiä suomalaisia mediataiteilijoita, joka heijastaa digitaalisia teoksiaan eri tiloihin ja rakennusten pintoihin niin ulkona kuin sisällä. Usein hänen teoksensa koostuvat digitaalisen median muodostamista vaeltavista sanoista. Sandisonin teokset ovat kuin maalaustaidetta digitaalisessa muodossa, tehtynä pikselisiveltimellä. Charles Sandisonin teos "Kieli maailman peilinä" oli esillä Ars Fennica 2010 näyttelyssä Kiasmassa Helsingissä.

Katsoja kävelee Charles Sandisonin teoksessa "Kieli maailman peilinä"

Charles Sandisonin teoksessa sanat liikkuvat tilassa.

Mediataide Valkeakosken kuvataidekoulussa:

Valkeakosken kuvataidekoulussa mediataiteen tekemiseen on kiinnitetty huomiota vuodesta 2008 lähtien, kun kuvataidekouluun perustettiin uusi työpaja kuvataideopettaja Anja Helmisen aloitteesta. Työpaja on tarkoitettu 13-18-vuotiaille valkeakoskilaisille nuorille. Mediataiteen mahdollisuudet on otettu huomioon myös muissa kuvataidekoulun opetysryhmissä. Kuvien tekemiseen valokuvan, videon ja animaation keinoin tutustutaan jo ennen työpajaikää. Mediataiteen tekemistä sovelletaan myös perusryhmissä, käyttäen sekä perinteistä että digitaalista tekniikkaa.


teksti ja kuvat: Anja Helminen