Eväitä taiteilijan ammattiin? Taiteen tarkastelu, taiteen tekniikoiden opettelu ja materiaalien tuntemus varmasti innostavat kuvallisesta työskentelystä kiinnostunutta lasta ja nuorta. Harrastuksesta voi joskus kasvaa into kouluttautua taiteeseen liittyvään ammattiin.
Mutta vain osa kuvataidekoululaisista löytää ammatin kuvien ääreltä. Eväissä pitää olla jotain, joka koskettaa kaikkia. Yhdenlaisia eväitä ovat myös kokemukset käsintekemisen ääreltä. Taidemateriaalien käsittely saattaa rentouttaa ja kuvilla voi ilmaista tunteitaan. Monivaiheiset prosessit kasvattavat pitkäjänteisyyttä. Tavanomaisten ryhmätaitojen karttumisen lisäksi oppilaat näkevät ryhmässä erilaisia tapoja tehdä kuvaa. Taiteen tarkastelu tunneilla ja näyttelyissä johdattaa lasta ja nuorta kuvallisten elämysten lähteille. Samalla kasvaa ymmärrys siitä, mitä taide on ja miksi sitä tehdään. Taiteen tekemisestä tai taiteen kohtaamisesta voi muodostua elämänmittainen harrastus.
Mutta mitä vielä? Elämme kuvatulvassa. Jo pienet lapset altistuvat nopeatempoiseen kuvavirtaan television ja tietokoneen äärellä. Nuoret lataavat ja selaavat kuvia, vierailevat huikaisevissa pelimaailmoissa ja elävät mainosten keskellä. Tällaista kuvaviidakkoa varten tarvitaan oikein selvitymiseväät. Eväissä pitää olla aimo annos kuvanlukutaitoa ja ymmärrystä siitä, miten elää median kanssa ja mitä taiteen avulla voi kertoa.
Oliko siinä kaikki? Entä luovuus? Voiko sitä edes opettaa? Itselleni taideopettajana luovuus on silmien avaamista ja kannustamista rohkeisiin kokeiluihin. Opettaja auttaa oppilasta näkemään, ja toisin päin. Eikä luovuuden käyttö tietenkään rajoitu kuvistunteihin tai edes taiteen äärellä olemiseen. Luovuutta on keksiä vaikkapa kodin esineille uusia käyttötarkoituksia tai nähdä metsäretkellä kivissä piileskelevät hahmot.
Tai kirjoittaa viesti banaaninkuoreen oivaltavasti.
Teksti ja kuva:
Petra Heikkilä-Perkiö
