”Ainon kuviseväs” oli äiti kirjoittanut tyttärensä eväsbanaanin
kuoreen huolellisilla viilloilla. Luova ratkaisu toi hymyn huulille,
mutta johti ajatukset myös toisenlaisiin eväisiin. Oppilaat kaivavat
eväsrepustaan keksejä, mehuja ja banaaneita, mutta mitä eväitä he saavat
tunneilta mukaansa? Mitä ovat ne kuviseväät, joita me taideopettajat
tarjoilemme?
Eväitä taiteilijan ammattiin? Taiteen tarkastelu,
taiteen tekniikoiden opettelu ja materiaalien tuntemus varmasti
innostavat kuvallisesta työskentelystä kiinnostunutta lasta ja nuorta.
Harrastuksesta voi joskus kasvaa into kouluttautua taiteeseen liittyvään
ammattiin.
Mutta vain osa kuvataidekoululaisista löytää ammatin
kuvien ääreltä. Eväissä pitää olla jotain, joka koskettaa kaikkia.
Yhdenlaisia eväitä ovat myös kokemukset käsintekemisen ääreltä.
Taidemateriaalien käsittely saattaa rentouttaa ja kuvilla voi ilmaista
tunteitaan. Monivaiheiset prosessit kasvattavat pitkäjänteisyyttä.
Tavanomaisten ryhmätaitojen karttumisen lisäksi oppilaat näkevät
ryhmässä erilaisia tapoja tehdä kuvaa. Taiteen tarkastelu tunneilla ja
näyttelyissä johdattaa lasta ja nuorta kuvallisten elämysten lähteille.
Samalla kasvaa ymmärrys siitä, mitä taide on ja miksi sitä tehdään.
Taiteen tekemisestä tai taiteen kohtaamisesta voi muodostua
elämänmittainen harrastus.
Mutta mitä vielä? Elämme
kuvatulvassa. Jo pienet lapset altistuvat nopeatempoiseen kuvavirtaan
television ja tietokoneen äärellä. Nuoret lataavat ja selaavat kuvia,
vierailevat huikaisevissa pelimaailmoissa ja elävät mainosten keskellä.
Tällaista kuvaviidakkoa varten tarvitaan oikein selvitymiseväät. Eväissä
pitää olla aimo annos kuvanlukutaitoa ja ymmärrystä siitä, miten elää
median kanssa ja mitä taiteen avulla voi kertoa.
Oliko siinä
kaikki? Entä luovuus? Voiko sitä edes opettaa? Itselleni taideopettajana
luovuus on silmien avaamista ja kannustamista rohkeisiin kokeiluihin.
Opettaja auttaa oppilasta näkemään, ja toisin päin. Eikä luovuuden
käyttö tietenkään rajoitu kuvistunteihin tai edes taiteen äärellä
olemiseen. Luovuutta on keksiä vaikkapa kodin esineille uusia
käyttötarkoituksia tai nähdä metsäretkellä kivissä piileskelevät hahmot.
Tai kirjoittaa viesti banaaninkuoreen oivaltavasti.
Teksti ja kuva:
Petra Heikkilä-Perkiö
tiistai 4. marraskuuta 2014
maanantai 27. toukokuuta 2013
Visuaalinen taito elinikäisenä oppimisena
Miksi joku
ryhtyy taiteilijaksi? Onko se oikea ammatti? Taiteilijoiksi sanotaan leikkimielisesti kaikkia, jotka tavalla tai toisella taiteilee. Taiteilijoita
ovat kokki, kutoja, jääkiekkojoukkue kuin automekaanikkokin. Tosiasia on, että lähes
kaikissa ammateissa kuitenkin tarvitaan visuaalisia taitoja, joita
opettelemalla kehitetään taitoa kuvallistaa omia visioita ja suunnitelmia
itselle ja muille. Kokki tekee ruuan lisäksi näyttäviä esillepanoja, jotka ovat
yhtä tärkeitä kuin itse ruoka. Kutoja kutoo suunnitelman mukaan. Mitä
monimutkaisempi kuvio, sitä tarkempi suunnitelma. Jääkiekkojoukkueen
on luettava peliä silmillään ja rakennettava pelistrategia etukäteen valmentajan
kanssa. Automieskin tarvitsee teknisen tiedon tueksi visuaalista silmää.
![]() |
| Taiteen historiaa. Vasemmalla Wassily Kandinskyn maalaus. Oikealla Akseli Gallen-Kallelan maalaus. |
Vaikka
taiteilija-sana onkin kokenut inflaation, tarkoittaa se silti edelleen taiteen
ammattikentällä taiteilijoina työskenteleviä ihmisiä. Kun taiteilijoiksi
voidaan sanoa kaikkia, ”oikeiden” taiteilijoiden merkitys yhteiskunnassa
helposti hämärtyy ja arvostus vähenee. Tämä on viime aikoina näkynyt useiden
merkittävien taidekorkeakoulujen lakkauttamisena. Esimerkiksi Lahden
Muotoiluinstituutti lakkautetaan ja Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja
Viestinnän kuvataideosasto on parhaillaan lakkautusuhan alla. Kummatkin koulut
ovat alallaan merkittäviä ja ovat valmistaneet alan ammattilaisia vuosikymmenten
ajan. Usein unohtuu, että taiteilijoita tarvitaan yhteiskunnassa kehittämään
korkeatasoista taidetta ja kulttuuria. Voidaan kysyä millaista olisi, jos
taidetta ei olisi? Ei olisi lainkaan taiteilijoita, taidepedagogeja, taideterapeutteja
eikä taiteen tuottajia luomaan uutta kulttuuria yhteiskuntaan.
Taiteen
tekeminen, taide ja kulttuuri ei välttämättä ole niin näkyvää ja suurieleistä yhteiskunnassa,
kuin esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan yhteiskunnallinen kehitys on
ollut uuden teknologian haltuun otossa. Taide ja kulttuuri ovat kuitenkin keskeisessä
roolissa ihmisen kokonaisvaltaisen kehityksen vahvistajana. Taiteen ja
kulttuurin avulla voidaan luoda todellista hyvinvointia yhteiskuntaan ja
vähentää pahoinvointi-yhteiskunnan lieveilmiöitä. Taiteen ja kulttuurin
positiiviset vaikutukset näkyvät usein myös pitkän ajan päähän yhteiskunnassa, taide
ja kulttuuri elävät ihmisten ajatuksissa ja vuorovaikutuksessa vuosien ja
sukupolvien yli.
![]() |
| 6-vuotiaiden muotokuva-maalauksia ja piirustuksia. |
Taiteen
tekeminen ja harrastaminen kehittävät visuaalisten taitojen lisäksi yksilön minäkuvaa.
Taidemaalari maalaa omaa filosofiaansa ja visuaalista maailmaansa tauluiksi, valokuva-
ja videotaiteilija kuvaa ja käsikirjoittaa visuaalista ajatteluaan ja mediailmiöitä
taidekuvaksi. Samalla tavalla käsityöläiset tuovat esiin omaa ajatteluaan.
Hienointa visuaalisissa taiteissa onkin juuri monimuotoisuus. Kuvataide,
mediataide, käsityöläisyys, rakentelu ja arkkitehtuuri toimivat toistensa
rajapinnoilla ja parhaimmillaan luovat uusia innovaatioita yhteiskuntaan.
Tiede, taide ja taito kohtaavat rakentavalla tavalla.
![]() |
| Päättötöitä. Vasemmalla Silja Lehtimäen maalaus. Oikealla Pauliina Summasen maalaus. |
Valkeakosken
kuvataidekoulun päättötöissä oli toukokuussa nähtävillä monenlaista visuaalista
oppimista ja visuaalisen taidon näytettä Voipaalan Taidekeskuksessa.
Ilahduttavaa oli kuulla ja nähdä että kuvataideharrastusta pidettiin itselle tärkeänä
ja merkityksellisenä, josta voisi tulla itselle myös ammatti jollakin tavalla.
Kaikki päättötyöntekijät olivat yksimielisiä siitä, että kuvataide säilyy
tärkeänä harrastuksena läpi elämän.
Aku Laitinen ilmaisi valokuvasarjassaan luontoa karuna, hiljaisena ja
synkkänä. Hän pohti mitä karuus oikeastaan on ja jätti valokuvissaan ajatuksen
auki niin, että katsoja voi hakea oman merkityksenä karuudelle. Toisille karuus
on kauneutta toisille askeettisuutta toisille synkkää ja salaperäistä. Henna
Salonen oli tehnyt päättötyönä veistoksen savesta. Korppi keikkui kannon päällä
kultakoru kaulassa ja nojasi hieman eteenpäin kuin päättäen kohta lentää pois.
Salosen taidonnäyte kolmiulotteisesta tekemisestä enteilikin jo
kultaseppä-opintoja.
Päättötöinä
nähtiin myös maalaus-sarjoja ja valokuva-sarjoja enemmänkin, jotka kaikki
olivat taidokkaita näyttöjä oppilaan visuaalisesta oppimisesta.
![]() |
| Päättötöitä. Vasemmalla Aku Laitisen valokuvasarja. Oikealla Henna Salosen saviteos. |
Miksi toinen
tykkää vanhoista autoista toinen prinsessatyylistä? Minkälaista on hyvä
estetiikka? Voiko sitä opettaa? Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä eli
kaikilla on oma tieto, tunne ja ymmärrys siitä mikä on kaunista ja mikä rumaa.
Esteettinen käsitys muokkautuu toisaalta yksilön yhteiskuntaan sosiaalistamisen
vaikutuksesta ja toisaalta yksilön omien kiinnostuksen kohteiden vaikutuksesta.
Eri kulttuureissa ympäri maapalloa on erilaisia käsityksiä kauneudesta, joita
vertaamalla omaan kulttuuriin pidetään joko miellyttävinä ja kiinnostavina tai
rumina. Päiväkodeilla ja kouluilla on suuri vaikutus sosiaalistaessaan yksilöä
yhteiskuntaan. Lapset saavat jo varhain malleja estetiikasta ja haluavat olla
samanlaisia kuin muut ympärillä olevat lapset, pitävät samoista asioista ja
samoista kavereista. Mistä mallit sitten kumpuavat? Mediasta? Opettajilta?
Vanhemmilta ja kerhotädeiltä? Mistä poikaenergia tulee? Entä tyttöenergia? Poikaenergia
on usein joukkuepalaamista, streetdance-porukka, rokkibändi, jalkapallojoukkue.
Tyttöenergiaan liitetään usein käsitteitä, kuten Spice Girls- tyttöbändi,
Bratz-nukke ja kuvataiteilija Katja Tukiaisen räikeän pinkit isopäiset
tyttöhahmot. Tyttöenergia on sosiaalistettu edellä mainittuihin esimerkkeihin
liittyen, jotka heijastelevat kaikki samanlaista mallia olla tyttö. On aivan
mahtavan virkistävää tuon jälkeen nähdä kuvataiteessakin uusia näkökulmia
tyttöenergiaan, esimerkkinä kuvataiteilija Kaija Papun videoteos -Mulla ei oo
yhtään kivaa paitaa- tai Virkattu Poliisiauto – veistos, joka edustaa tyttöenergiaa
virallisen poliisiauton muodossa.
![]() |
| Idoli-valokuvia. Vasemmalla Minttu Lumpiolan ja oikealla Jasmin YliLammin valokuvakollaasi. |
Kuvataidemaailmassa
estetiikkaa opetetaan erilaisissa kuvataidekouluissa. Monesti peruskouluissa ja
kuvataidekerhoissa ennen vanhaan, kuvataideopettajat tekivät sen virheen, että
he alkoivat opettaa mikä on oikeaa ja mikä väärää estetiikkaa. Tietyn näköinen,
tietyllä lailla sommiteltu ja tehty työ on hyvä. Pitää olla jännän jännä ja
mikä tärkeintä kaunis ja miellyttävä silmälle. Onneksi kuvataidekerhot ovat
kehittyneet valtavasti ja niillä on tänä päivänä kuvataidekoulun status, joissa
opiskellaan monipuolisesti ja pitkäjänteisesti tasolta toiselle etenevästi
laaja-alaisesti visuaalisia taiteita. Estetiikan rinnalle yhä tärkeämmäksi
sisällöksi on noussut yhteiskunnallisuus, mediailmiöt ja kestäväkehitys, jotka
kulkevat kuvataideopetuksessa koko visuaalisen taiteen kirjon läpi. Kuvataideopetuksessa
tärkeää on oppilaslähtöinen pedagogiikka, jonka huomioon ottaminen vahvistaa
oppilaan omaa ilmaisua, maailmankuvaa ja itsetuntemusta. Tarkoitus on huomioida
oppilaan oma kuvamaailma ja estetiikan taju, jolloin oppilas kehittyy omassa
kuvailmaisussa, visuaalisessa taidossa ja estetiikassa. Vasta sen jälkeen
päästään elinikäisen oppimisen tielle taiteiden harrastamisessa ja tekemisessä.
![]() |
| 8-vuotiaiden lemmikkieläin savitöitä ja valokuvia. |
teksti ja
kuvat: Anja Helminen
perjantai 2. marraskuuta 2012
SAMURAIPUKUJA KIERRÄTYSMATERIAALEISTA
Kuvataidekoulun 6-8 -vuotiaiden Voipaalassa kokoontuva ryhmä valmisti samuraipukuja kierrätysmateriaaleista. Tehtävänanto liittyi Kuvataidekoulujen juhlavuoden Iloa iholle- hankkeeseen, jossa teemana oli pukeutuminen ja koristautuminen.
Kuvat kirjasta Mitsuo Kure:Sotaisat samurait,Gummerus 2006
Oppilaat tutkivat samuraisotilaiden taidokkaasti käsintehtyjä haarniskoja. Huomiota kiinnitettiin panssareitten punoksiin ja koristeellisiin solkiin. Samuraipukuja tutkittiin piirtäen. Piirtäessä huomattiin, kuinka paljon työtä haarniskojen valmistaminen oli vaatinut ja miten esimerkiksi haarniskoihin valitut värit oli valittu voimistamaan kuvioita.
Haarniskat valmistettiin kierrätetystä materiaalista. Materiaalin joukosta löytyi liitupakkauksen superloonisuojia, punottua penkin istuinosaa, papiljottirullia. Haarniskojen osat valittiin ja maalattiin oppilaiden suunnitelmien mukaan. Haarniskat punottiin erivärisillä nauhoilla huolellisesti kuvioiden yhteen. Samuraipuvut koottiin oppilaiden ylle ja heidät kuvattiin taisteluasennoissa.
Samuraipuvut olivat esillä Kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä. Näyttelyssä havainnollistettiin pukujen työskentelyprosessia luonnospiirroksin ja esimerkkikuvin. Talvella otetut kuvat oppilaista haarniskat yllä olivat myös osa teoskokonaisuutta. Samuraipuvut jäjrestettiin sotilaalliseen muodostelmaan näyttelytilaan.
ILOA IHOLLE- VALTAKUNNALLINEN TAIDE- JA MUOTOILUKASVATUSHANKE
Suomen lasten ja nuorten kuvataidekoulujen liiton järjestämä taide- ja muotoilukasvatushanke huipentuu 22.11.-14.12. järjestettävään näyttelyyn. Lahden taide- ja muotoilukoulu Taika kokoaa näyttelyn Lahteen Muotohuoltamolle. Suomen kaikki kuvataidekoulut ja käsityökoulut kutsuttiin hakemaan näyttelyyn pukeutumiseen liittyvillä teoksilla. Valkeakosken kuvataidekoulun oppilaiden samuraipuvut valittiin mukaan tähän valtakunnalliseen näyttelyyn.
www.youngart.fi/iloa-iholle
NÄYTTELY LAHDESSA MUOTOHUOLTAMOLLA 22.11.-14.12.2012
Iloa iholle- näyttely koottiin Muotohuoltamolle, joka on toiminut alkujaan bensa-asemana. Muotohuoltamolla nähdään erilaisia näyttelyitä, jotka tänä vuonna ovat keskittyneet muotoiluun. Lasten kuvataidekoulujen liiton järjestämä näyttely on osa Helsinki 2012 World design capital vuotta.
KUVIA NÄYTTELYSTÄ
NÄYTTELY LAHDESSA MUOTOHUOLTAMOLLA 22.11.-14.12.2012
Iloa iholle- näyttely koottiin Muotohuoltamolle, joka on toiminut alkujaan bensa-asemana. Muotohuoltamolla nähdään erilaisia näyttelyitä, jotka tänä vuonna ovat keskittyneet muotoiluun. Lasten kuvataidekoulujen liiton järjestämä näyttely on osa Helsinki 2012 World design capital vuotta.
KUVIA NÄYTTELYSTÄ
Teksti ja kuvat:
Miia Änäkkälä
Valkeakosken kuvataidekoulu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)











