tiistai 24. toukokuuta 2011

Kaupunki näyttelytilana: Mediapajan kaupunkikartoitus Porissa


Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelykierroksella kierrettiin 11 eri kohdetta Porin ydinkeskustassa.

Valkeakosken kuvataidekoulun mediapajan 12- 15- vuotiaat oppilaat kävivät Porissa näyttelyretkellä lauantaina 21.5. Retkellä tutustuttiin Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelyihin, käytiin Porin Taidemuseon ECO ART- näyttelyssä ja tehtiin samalla pienimuotoista kaupukitutkimusta kävellen Porin keskustassa.
Oppilaat kartoittivat Vähäx Valottaa- näyttelyitä ja sitä miten kaupunkitila toimii näyttelytilana ja missä paikassa näyttelyt voisivat olla esillä Valkeakoskella.

Kaupunkikartoitus alkoi Antinkadun Vähäx Valottaa- festivaalikeskuksesta. Näyttelyiden ”Läiskis&Loiskis” vedenalaisten valokuvien äärellä viihdyttiin. ”Tämä näyttely sopisi esille Valkeakosken Uimahalliin tai Liikuntahalliin sillä esim. video oli kuvattu uimahallissa ja kuvissa oli myös liikettä”. Myös  ”Camera Obscura” kiinnosti. Pimeässä huoneessa näki, miten huoneen vastapäisellä seinällä olevan pienen reiän kautta siivilöityvä valo piirsi kuvan ulkona olevasta katunäkymästä seinälle. Heijastuva kuva oli pehmeäreunainen ja ylösalaisin seinällä. ”Oli hieno se pimeä paikka”.
Seuraavaksi mentiin katsomaan koskilaisten oma näyttely Porin Kauppahalliin, joka on tunnelmallinen vanha kauppahalli ”Tämähän on kuin Viipurin kauppahalli”. Kauppahalli oli täynnä ihmisiä. Kuvien lähelle ei päässyt ellei mennyt Kotiruoka- lounaspaikkaan istumaan, jonka seinillä kuvat olivat. ”Hyvin aseteltu, tämä meidän näyttely sopisi vaikka Koskikaraan tai Voipaalaan tai Mama´s Cafe´n seinille”.
Omasta näyttelystä jatkettiin Yrjönkadun kohteita Petra´s Cafen ja Ice Cream Housen kautta kauppakeskuksiin.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Ilo-Suru-Kauhu-Ihastus

Kauppakeskus BePOPissa oli esillä kaikkien Vähäx Valottaa- festareille osallistuneiden lasten ja nuorten kasvokuvat. Naamaseinästä näki kuinka valtava määrä osallistujia on ollut. ”Kääk missä mää oon”.

Yrjönkadun kohteista siirryttiin Eteläpuistoon, jossa oli Satakunnan Työn Toimitus. Tässä kohteessa oli näyteikkunanäyttely porilaisten nuorten dokumenttivalokuvaprojektista ”Polkuja”, jossa oli kuvattu oman asuinympäristön muodostamia polkuja. ”Polku-teema oli hieno ja näyttely näkyi hyvin kaupunkitilassa, tämä näyttely sopisi Valkeakoskella bussipysäkeille tai johonkin isoon ikkunaan”.
Reitillä oltiin kuljettu jo melkein ympyrän ja oltiin taas Antinkadulla. Antinkadun Cafe´Ratsulassa oli esillä kesäleirin vauhtia ja tunnetta raumalaisten nuorten kuvaamana. ”Kyl noi jotkut liikkuu, nää vois olla esillä Koskissa jossai koulus :D”.  ”Liikettä oli saatu aikaan erilaisilla toistoilla. Kuvat oli esillä ylhäällä kahvion seinässä, vähän piilossa. Voisivat olla esillä Musiikkikirjastossa”.
Sitten käveltiin Gallen-Kallelankadulle, jossa oli esillä Porin lasten ja nuorten kuvataidekoulun näyttely ”Sininen Pohja”. Kuvat olivat eri ikäisten valokuvaustyöpajan oppilaiden kuvaamia. Valokuvat olivat esillä siten, että ne kiersivät Porin kuvataidekoulun päärakennuksen ulkoseinää. Kuvat oli niitattu seinään kiinni. ”Liike on tehty ilmeiden ja pallon avulla, kohde oli ulkona, hieno idea ja kuvat olivat hyvin havaittavissa kaupunkitilassa, nämä kuvat sopisivat kiertämään kuvataidekoulun seinää tai musaopistolle”. ”Minä sijoittaisin nämä kuvat teatterille”.
Toinen Gallen-Kallelankadun kohde oli Porin kaupunginkirjasto-Satakunnan maakuntakirjasto, jossa pallo teema jatkui. Päiväkotiryhmä- Vintiöt oli kuvannut suurta punaista palloa liikkeessä ja liikkuneet itse sen mukana. ” Lapset liikuttelivat punaista palloa paikasta toiseen. Kuvat löytää, jos sattuu tulemaan kirjastoon. Kuvat voisi, kuten täälläkin, sijoittaa kirjastoon”.
Viimeinen kaupunkikierroksen kohde oli Porin Taidemuseossa Etelärannassa. Näyttelyn nimi oli ”Mikä meitä liikuttaa?”. Näyttelyssä kohtasivat tanssi ja valokuvaus. Kuvaajat olivat Taivallahden yläasteen 7-8- luokkalaisia. ” Kuvissa oli hienosti käytetty valon liikettä, ne sopi kahvilaan hyvin, Valkeakoskella ne sopisivat johonkin Valkeakoski-opistossa tai johonkin kahvilaan Koskissa”.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Liike ja Liikutus



ECO-ART- näyttely Porin Taidemuseossa

Vähäx Valottaa- kaupunkikierroksen jälkeen tutustuttiin ECO-ART- näyttelyyn Porin Taidemuseossa. Eco-Art näyttely oli kooste kansainvälistä maa- ja ympäristötaidetta. Näyttelyn taideteokset ottivat kantaa ympäristökysymyksiin ja olivat vuorovaikutuksessa sekä paikallisen että globaalin ympäristön kanssa. Tämä näkyi esimerkiksi teosten epätavallisissa materiaaleissa. Yksi teos koostui Porin Taidemuseon ilmastointikanavien pölystä, toinen paikallisesta vedestä ja puusta. Luonnonmateriaaleja, roskia ja tuulen mukana katoavia teoksia oli esillä myös vain valokuvina. Usein maa- ja ympäristötaide onkin luonteeltaan juuri sellaista, että siitä ei jää mitään konkreettista materiaa jäljelle. Teokset saattavat olla olemassa vain hetken, kunnes muuttavat muotoaan tai katoavat luonnon kiertokulun mukana. Ainoa teoksen olemassa olosta muistuttava materia saattaa olla ainoastaan valokuva tai video, joka toimii dokumenttina ja tuo teoksen taideyleisön nähtäville museoon.
Kuvataidekoululaiset tarkastelivat taideteoksia kiinnostuneina. He saivat tehtäväksi kirjoittaa kommentteja suosikkiteoksestaan ja tehdä luonnospiirustuksen omasta ympäristötaideteoksestaan.
Kuvataidekoululaisten suosikkiteos oli taiteilija Chris Druryn ”Hiilinielu”. Taiteilija oli tehnyt teoksen paikallisesta koivupuusta ja muodostanut siitä valtavan, halkaisijaltaan noin 10 metriä, ympyrämuodon keskelle museosalia.

Ympäristötaideteoksen piirustusluonnos.


”Puut käyttävät yhteyttäessään hiilidioksiidia, vettä ja auringonvaloa. Tuloksena syntyy sokeria ja happea. Puut puhdistavat ilmaa. Etenkin kaupungeissa, joissa on paljon puita, ilma on puhtaampaa. Metsät puhdistavat ilmaa ja siksi niitä ei saisi kaataa. Tekisin taideteokseni UPM:n ja Musiikkiopiston välille. Käyttäisin materiaalina kiveä. Siinä kuvattaisiin, kuinka ihminen kaataa sitä auttavia puita.”


” Kai se Hiilinielu jotenkin kuvas sitä kuinka puita ei sais tuhlata turhaan koska happi loppuu muuten. Omassa ympäristötaideteoksessani käyttäisin kukkia ja tekisin niistä hienon semmosen jutun, mitä voi kattoo korkeemmalta ja siinä lukee Valkeakoski :DD Tekisin sen Apialle.”


Teksti pohjautuu oppilaille antamaani kirjalliseen retkitehtävään, jossa tarkasteltavana oli kaupunkitila ja esillä olevat taidenäyttelyt.

teksti ja kuvat: Anja Helminen
kursivoidut kommentit: mediapajan oppilaat

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Media-installaatio kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä


Animaatiolavaste. Tekijät Laura ja Ronja.



Mitä mediapajassa tehdään?
Mediapajassa tehdään kuvia animaation, videon ja valokuvan eri tekniikoilla. Kuvien lisäksi tehdään itse äänimaisemia animaatioihin ja lyhytelokuviin.
Medipajassa opetellaan tekemään kuvia mediataiteen välineillä. Tutuksi tulevat digitaalisen järjestelmäkameran käyttö ja valokuvaus, digitaalisen videokameran käyttö ja videokuvaus, valokuvan muokkaus, erilaiset animaatiotekniikat, elokuvan tekeminen ja video- ja äänieditointi tietokoneella. Näyttelyretkillä tutustutaan kuva- ja mediataiteen historiaan ja uusimpaan nykytaiteeseen.


Animaatiolavaste. Tekijät Laura ja Ronja.

Tehdäänkö mediapajassa kaikki työt tietokoneella?
Ei tehdä. Mediapajassa työskennellään paljon myös piirtäen ja muovaillen ja rakennellen, kun tehdään animaatioteoksia. Animaatioteoksissa puolet on kuvan tekemistä käsin ja puolet tietokoneella. Animaatiotekniikoita on monia erilaisia esim. piirrosanimaatio ja pala-animaatio. Niissä kuvat suunnitellaan käsikirjoituksen pohjalta ja tehdään käsin piirtäen ja väripapereista leikaten. Sama koskee muovailuvaha-animaation tekemistä. Ensin muovaillaan hahmot, rakennetaan lavasteet ja sitten vasta kuvataan ja lopuksi päästään editoimaan ja tekemään äänimaisemaa animaatioon. Animaatiot tehdään usein pienissä ryhmissä tai pareittain. Myös yksin animaation tekeminen onnistuu mainiosti.


Minkälaisia aiheita mediapajassa käsitellään?
Tänä vuonna on ollut valokuvauksen teemavuosi, koska mediapajaiset osallistuvat Vähäx Valottaa- lasten ja nuorten valokuvafestivaalille omilla valokuvateoksillaan. Tässä festarissa aiheena on ollut liikutus, liike, ja suuret tunteet. Mediapajalaisten valokuvista on esillä näyttely Porissa. Näyttelyn nimi on "Liike ja liikutus" ja "Ilo-suru-kauhu-ihastus". Mediapajalaiset tekevät näyttelyretken festareille toukokuun 21. päivä.
Animaatioissa aiheina on ollut esim. mediaa kommentoivan animaation suunnittelu ja tekeminen, joista monet onnistuivat kiitettävästi. Esim. Ville Ristolan animaatiot " Poliitikot säätää" ja "Darkness". Kummatkin animaatiot ovat nähtävillä sekä kevätnäyttelyssä että kuvataidekoulun youtube-kanavalla (kuvataidekouluVLK). Ja Simo Laitisen animaatio "Minecraft", jossa myös äänimaisema on kokonaan Simon omaa käsialaa. Ensi vuonna on taas eri aiheet. Samoja aiheita ei toisteta ettei käy tylsäksi. Kivaa pitää olla ja siinä samalla myös opitaan tekemään.





Mitä kaikkea media-installaatiossa on esillä kuvataidekoulun kevätnäyttelyssä?
Voipaalan Taidekeskuksen alakerrassa on mediapajojen media-insallaatio, jossa on esillä lukuvuoden aikana tehtyjä animaatioita ja pieni kooste valokuvista, jotka on esillä Porissa Vähäx Valottaa- festivaalilla. Installaatiossa on mukana myös perusryhmiä, jotka ovat tehneet animaatiota tänä vuonna. Installaatiossa on hyvin nähtävissä se tekemisen prosessi, joka animaation tekemiseen liittyy. Paljon suunnittelua, piirtämistä, lavasteiden tekemistä, käsikirjoitusta, kuvausta, editointia ja äänimaisemien tekemistä.

Media-installaatio on nähtävissä Voipaalan taidekeskuksen alakerrassa 29.5.2011 asti.

teksti ja kuvat: Anja Helminen

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Taiteen voimauttava vaikutus

Olin kuvataidekoulun näyttelyn avajaisissa Voipaalan Taidekeskuksessa. Juttelimme siinä taiteilijatyökaverini kanssa, kun Kari Rydman pörähti seuraamme. Rydman kiitteli ja kehui näyttelyä upeaksi ja oli ilahtunut lasten ja nuorten teoksista. Jutustelu kääntyi nykytaiteeseen. Rydman totesi, että nykytaiteilijat alkavat toistaa itseään, havaittuaan kerran läpi menneen tyylin menestyksekkääksi. Minä totesin, että tuskin kukaan nykytaiteilija tekee luovaa työtään siltä pohjalta mikä myy ja toissijaisesti siltä pohjalta mikä on taiteen sisältö ja tekemisen prosessi. Sama pätee myös musiikin tekemiseen: alkavatko musiikin tekijät toistaa itseään havaittuaan kerran yhden sävellyksen menestyneen? Rydman kertoi omasta taiteen tekemisen tavastaan, metodistaan tehdä musiikkia. Siitä oli mielenkiintoista kuulla. Lajista riippumatta taiteen tekemiseen pätee lopulta samat lainalaisuudet, oli kysymyksessä sitten kuvataide, elokuva, musiikki, tanssi, kirjallisuus tai teatteri. Kaikissa taiteen tekeminen on niin merkityksellistä tekijälleen, että taiteen tekemisestä tulee osa elämää, elämäntapa tai jopa ammatti.
Tiivis tunnelma jatkui avajaisissa.

Vaikka näyttelyn avajaiset osuivat samalle päivälle eduskuntavaalien kanssa, se ei verottanut väkeä avajaisista. Avajaiset alkoivat jatkotyöpajan keskustelutilaisuudella klo 12, johon oli kutsuttu vain oppilaiden vanhemmat ja muu lähipiiri. Kuvataidekoulun 18-vuotiaat jatkotyöpajan päättötyöntekijät esittelivät omat päättötyönsä ja opettajat sekä rehtori esittivät kysymyksiä ja kommentteja teoksista. Vanhemmat kiittelivät tilaisuutta ja sanoivat sen avaavan teokset ja päättötyöt syvälliselle tasolle sen ansiosta, että oli mahdollisuus kuulla tekijöiden itse kertovan omista teoksistaan.
Päättötöissä oli nähtävissä nuorten oma ajattelu ja ilmaisuvoima. Päättötöiden aiheet olivat nuorten omasta elämästä ja kokemusmaailmasta lähtöisin. Osa päättötöistä puhutteli henkilökohtaisen lisäksi myös yleisemmällä tasolla kantaaottavasti. Monet näyttelyssä olevat oppilaat ovat aloittaneet opinnot kuvataidekoulussa jo 6-vuotiaana. Jatkotyöpajassa oppilailla on ollut mahdollisuus jatkaa kuvataideharrastustaan ja tehdä päättötyö kuvataidekoulusta. Päättötyö koostuu oppilaan taiteellisesta teoskokonaisuudesta ja päättötyöprosessia kuvaavasta portfoliosta, johon liittyy myös itsearvio. Portfoliot ovat luettavissa jatkotyöpajan näyttelyn yhteydessä Voipaalan Taidekeskuksen alakerran näyttelysaleissa.

Jenni Jokisen päättötyö "Korjaamaton"

Jenni Jokinen esitteli päättötyönsä "Korjaamaton". Päättötyön kolme kipsimuotista valettua naisen torsoa kuvasi naisen elämän käänteitä ja haasteita olla nainen, riippumatta ympäristön asettamista valmiiksi annetuista malleista. Korjaamaton kuvasi myös sisimmän särkyvyyttä, jota ei saa korjattua kuin ulkokuorta.

yksityiskohtia Johanna Veuron päättötyöstä "One Piece"

Johanna Veuro esitteli päättötyönsä "One Piece", joka koostui käyttöesineiksi tarkoitetuista keraamisista kulhoista ja palapelin muotoon tehdystä keraamisesta taulusta-retroauto. Omaa kämppää, juhlia ja elokuvailtoja ajatellen tehdyissä esineissä luki popcorn, candy, chips ja kulhojen seurana oli keraaminen love-teksti. Retroautossa oli upeaa materiaalin tuntua, keramiikka alkoi näyttää metallilta.

Osa Maarit Niemisen päättötyöstä "Into the light"

Maarit Nieminen esitteli päättötyönsä "Into the light", joka koostui suuresta akryylimaalauksesta ja kahdesta paidalle maalatusta maalauksesta. Päättötyön aiheena ollut punainen ruusu sekä siivet ja linnut kuvasivat pimeydestä valoon pyrkimistä. Suuren maalauksen goottihenkisyys ja värimaailman pelkistetty skaala jatkuu paidoissa olevissa maalauksissa, joissa on ripaus tatuointitaiteesta tuttua tyyliä.

Osa Ella Salmisen päättötyöstä "Game over"

Ella Salminen esitteli päättötyönsä "Game over", joka oli kokonaisuus eri tekniikoilla tehdyistä kuvista. Valokuvien skeittaajat sekä Super Mario-maalaus, Pariisin muistokartta, labyrinttipiirros Missä olet rakkaani? ja Mallia naisille kollaasityö muodostavat leikkisän ja raikkaan kokonaisuuden, joka sanoo pelin olevan loppu. Teoksissa peli ja liikkuminen paikasta toiseen ovat läsnä. Kantaaottavan Mallia naisille kollaasin anorektisen laihat mallit ja tukeva piparkakkumuotti saavat uuden merkityksen, joka kysyy minkälaista kehonkuvaa muotilehdet tarjoavat nuorille naisille ja tytöille.

Osa Noora Murronmaan päättötyöstä "Tyttö tylleissä"

Noora Murronmaa esitteli päättötyönsä "Tyttö tylleissä", joka koostui kahdesta suuresta akryylimaalauksesta ja kolmesta valokuvasta. Päättötyön aiheena on päivä prinsessana, joka kuvaa päivää jolloin ei päässyt vanhojen tansseihin kavereiden kanssa. Valokuvissa tyttö ottaa oman vanhojentanssi päivänsä haltuun ja poseeraa tyllimekossa päivän prinsessana. Maalauksissa tyttö kiipeää tarmokkaasti tyllimekossa ja korkokengissä koulun paloportaita ja istuu koulun rappusilla odottaen tanssin alkamista.

Taiteella on voimauttava vaikutus. Taide voimauttaa, eheyttää ja antaa positiivista energiaa niin tekijälleen kuin katsojillekin. Voimauttavia hetkiä koettiin kuvataidekoulun jatkotyöpajan keskustelutilaisuudessa ja näyttelyssä kuin myös koko kuvataidekoulun kevätnäyttelyssäkin.
Kuvataidekoulun näyttely on avoinna Voipaalan Taidekeskuksessa 29.5.2011 asti.

teksti ja kuvat: Anja Helminen