Kaupunki näyttelytilana: Mediapajan kaupunkikartoitus Porissa

Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelykierroksella kierrettiin 11 eri kohdetta Porin ydinkeskustassa.

Valkeakosken kuvataidekoulun mediapajan 12- 15- vuotiaat oppilaat kävivät Porissa näyttelyretkellä lauantaina 21.5. Retkellä tutustuttiin Vähäx Valottaa- valokuvafestivaalin näyttelyihin, käytiin Porin Taidemuseon ECO ART- näyttelyssä ja tehtiin samalla pienimuotoista kaupukitutkimusta kävellen Porin keskustassa.

Oppilaat kartoittivat Vähäx Valottaa- näyttelyitä ja sitä miten kaupunkitila toimii näyttelytilana ja missä paikassa näyttelyt voisivat olla esillä Valkeakoskella.

Kaupunkikartoitus alkoi Antinkadun Vähäx Valottaa- festivaalikeskuksesta. Näyttelyiden ”Läiskis&Loiskis” vedenalaisten valokuvien äärellä viihdyttiin. ”Tämä näyttely sopisi esille Valkeakosken Uimahalliin tai Liikuntahalliin sillä esim. video oli kuvattu uimahallissa ja kuvissa oli myös liikettä”. Myös  ”Camera Obscura” kiinnosti. Pimeässä huoneessa näki, miten huoneen vastapäisellä seinällä olevan pienen reiän kautta siivilöityvä valo piirsi kuvan ulkona olevasta katunäkymästä seinälle. Heijastuva kuva oli pehmeäreunainen ja ylösalaisin seinällä. ”Oli hieno se pimeä paikka”.

Seuraavaksi mentiin katsomaan koskilaisten oma näyttely Porin Kauppahalliin, joka on tunnelmallinen vanha kauppahalli ”Tämähän on kuin Viipurin kauppahalli”. Kauppahalli oli täynnä ihmisiä. Kuvien lähelle ei päässyt ellei mennyt Kotiruoka- lounaspaikkaan istumaan, jonka seinillä kuvat olivat. ”Hyvin aseteltu, tämä meidän näyttely sopisi vaikka Koskikaraan tai Voipaalaan tai Mama´s Cafe´n seinille”.

Omasta näyttelystä jatkettiin Yrjönkadun kohteita Petra´s Cafen ja Ice Cream Housen kautta kauppakeskuksiin.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Ilo-Suru-Kauhu-Ihastus

Kauppakeskus BePOPissa oli esillä kaikkien Vähäx Valottaa- festareille osallistuneiden lasten ja nuorten kasvokuvat. Naamaseinästä näki kuinka valtava määrä osallistujia on ollut. ”Kääk missä mää oon”.

Yrjönkadun kohteista siirryttiin Eteläpuistoon, jossa oli Satakunnan Työn Toimitus. Tässä kohteessa oli näyteikkunanäyttely porilaisten nuorten dokumenttivalokuvaprojektista ”Polkuja”, jossa oli kuvattu oman asuinympäristön muodostamia polkuja. ”Polku-teema oli hieno ja näyttely näkyi hyvin kaupunkitilassa, tämä näyttely sopisi Valkeakoskella bussipysäkeille tai johonkin isoon ikkunaan”.

Reitillä oltiin kuljettu jo melkein ympyrän ja oltiin taas Antinkadulla. Antinkadun Cafe´Ratsulassa oli esillä kesäleirin vauhtia ja tunnetta raumalaisten nuorten kuvaamana. ”Kyl noi jotkut liikkuu, nää vois olla esillä Koskissa jossai koulus :D”.  ”Liikettä oli saatu aikaan erilaisilla toistoilla. Kuvat oli esillä ylhäällä kahvion seinässä, vähän piilossa. Voisivat olla esillä Musiikkikirjastossa”.

Sitten käveltiin Gallen-Kallelankadulle, jossa oli esillä Porin lasten ja nuorten kuvataidekoulun näyttely ”Sininen Pohja”. Kuvat olivat eri ikäisten valokuvaustyöpajan oppilaiden kuvaamia. Valokuvat olivat esillä siten, että ne kiersivät Porin kuvataidekoulun päärakennuksen ulkoseinää. Kuvat oli niitattu seinään kiinni. ”Liike on tehty ilmeiden ja pallon avulla, kohde oli ulkona, hieno idea ja kuvat olivat hyvin havaittavissa kaupunkitilassa, nämä kuvat sopisivat kiertämään kuvataidekoulun seinää tai musaopistolle”. ”Minä sijoittaisin nämä kuvat teatterille”.

Toinen Gallen-Kallelankadun kohde oli Porin kaupunginkirjasto-Satakunnan maakuntakirjasto, jossa pallo teema jatkui. Päiväkotiryhmä- Vintiöt oli kuvannut suurta punaista palloa liikkeessä ja liikkuneet itse sen mukana. ” Lapset liikuttelivat punaista palloa paikasta toiseen. Kuvat löytää, jos sattuu tulemaan kirjastoon. Kuvat voisi, kuten täälläkin, sijoittaa kirjastoon”.

Viimeinen kaupunkikierroksen kohde oli Porin Taidemuseossa Etelärannassa. Näyttelyn nimi oli ”Mikä meitä liikuttaa?”. Näyttelyssä kohtasivat tanssi ja valokuvaus. Kuvaajat olivat Taivallahden yläasteen 7-8- luokkalaisia. ” Kuvissa oli hienosti käytetty valon liikettä, ne sopi kahvilaan hyvin, Valkeakoskella ne sopisivat johonkin Valkeakoski-opistossa tai johonkin kahvilaan Koskissa”.

Koskilaisten oma valokuvanäyttely Porin Kauppahallissa: Liike ja Liikutus

ECO-ART- näyttely Porin Taidemuseossa

Vähäx Valottaa- kaupunkikierroksen jälkeen tutustuttiin ECO-ART- näyttelyyn Porin Taidemuseossa. Eco-Art näyttely oli kooste kansainvälistä maa- ja ympäristötaidetta. Näyttelyn taideteokset ottivat kantaa ympäristökysymyksiin ja olivat vuorovaikutuksessa sekä paikallisen että globaalin ympäristön kanssa. Tämä näkyi esimerkiksi teosten epätavallisissa materiaaleissa. Yksi teos koostui Porin Taidemuseon ilmastointikanavien pölystä, toinen paikallisesta vedestä ja puusta. Luonnonmateriaaleja, roskia ja tuulen mukana katoavia teoksia oli esillä myös vain valokuvina. Usein maa- ja ympäristötaide onkin luonteeltaan juuri sellaista, että siitä ei jää mitään konkreettista materiaa jäljelle. Teokset saattavat olla olemassa vain hetken, kunnes muuttavat muotoaan tai katoavat luonnon kiertokulun mukana. Ainoa teoksen olemassa olosta muistuttava materia saattaa olla ainoastaan valokuva tai video, joka toimii dokumenttina ja tuo teoksen taideyleisön nähtäville museoon.

Kuvataidekoululaiset tarkastelivat taideteoksia kiinnostuneina. He saivat tehtäväksi kirjoittaa kommentteja suosikkiteoksestaan ja tehdä luonnospiirustuksen omasta ympäristötaideteoksestaan.

Kuvataidekoululaisten suosikkiteos oli taiteilija Chris Druryn ”Hiilinielu”. Taiteilija oli tehnyt teoksen paikallisesta koivupuusta ja muodostanut siitä valtavan, halkaisijaltaan noin 10 metriä, ympyrämuodon keskelle museosalia.

Ympäristötaideteoksen piirustusluonnos.

”Puut käyttävät yhteyttäessään hiilidioksiidia, vettä ja auringonvaloa. Tuloksena syntyy sokeria ja happea. Puut puhdistavat ilmaa. Etenkin kaupungeissa, joissa on paljon puita, ilma on puhtaampaa. Metsät puhdistavat ilmaa ja siksi niitä ei saisi kaataa. Tekisin taideteokseni UPM:n ja Musiikkiopiston välille. Käyttäisin materiaalina kiveä. Siinä kuvattaisiin, kuinka ihminen kaataa sitä auttavia puita.”

” Kai se Hiilinielu jotenkin kuvas sitä kuinka puita ei sais tuhlata turhaan koska happi loppuu muuten. Omassa ympäristötaideteoksessani käyttäisin kukkia ja tekisin niistä hienon semmosen jutun, mitä voi kattoo korkeemmalta ja siinä lukee Valkeakoski :DD Tekisin sen Apialle.”


Teksti pohjautuu oppilaille antamaani kirjalliseen retkitehtävään, jossa tarkasteltavana oli kaupunkitila ja esillä olevat taidenäyttelyt.

teksti ja kuvat: Anja Helminen

kursivoidut kommentit: mediapajan oppilaat